Kangasalan luonto ry.: Yhteenveto Korkeimman hallinto-oikeuden katselmuksessa Kangasalla 12.6.

Pääväittämä: Tekopohjavesilaitos pitäisi tutkimusten mukaan sijoittaa talousmetsään, jossa ei ole merkittäviä säilytettäviä luonnonarvoja.1

Tavase Oy ei ole tänään eikä 15 vuoden aikana kyennyt perustelemaan miksi laitos halutaan rakentaa Vehoniemen-Syrjänharjulle, jossa on merkittäviä maisema-arvoja, luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueita, maataloutta, asuin- ja teollisuusalueita sekä Pälkäneen kuntakeskus.

Perusteluja: Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto perusteli päätöksensä hylätä Tavase Oy:n hakemus Luonnonsuojelulain 66 § 1 momentin mukaan. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeeseen, jos arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa sen merkittävästi heikentävän luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on Natura 2000 -verkostossa.2 Tästä voidaan poiketa vain erittäin pakottavasta yleisen edun mukaisesta syystä. Tavase Oy ei ole 15 vuoden aikana kyennyt esittämään erittäin pakottavaa yleisen edun mukaista syytä miksi laitos pitää rakentaa Vehoniemelle ja Natura 2000 -alueelle. Lisäksi olisi pitänyt kyetä osoittamaan, että tämä on haitattomin vaihtoehto ja haitat ovat kompensoitavissa.3

Tekopohjavettä käytetään kun pinta- ja pohjavesiä ei ole tai ne ovat saastuneita – siis vain todelliseen tarpeeseen ja silloinkin laitos tulisi rakentaa talousmetsään. Tavase Oy on ilmoittanut käyttävänsä pääasiallisena tuotantomenetelmänä sadetusimeytystä. Sen vaikutukset kasvillisuuteen ovat pitkäaikaisia ja huomattavia, ja toipuminen kestää pitkään.

Luonnoltaan arvokkailla alueilla sadetusta ei tulisi käyttää. Imeytys vaikuttaa myös pohjavesien luontaiseen kulkuun varsinkin Keiniänrannan Natura 2000-alueella. Tämä voi vaikuttaa merkittävästi terveleppävaltaisiin kasvillisuustyyppien säilymiseen.

Pirkanmaalla ei tarvita tekopohjavettä. Kokemäenjoen vesistön pääjärvet Näsijärvi, Roine, Längelmävesi ja Vesijärvi ovat Tampereen seudulla, jossa on harjumuodostelmissa lisäksi huomattavat pohjavesivarat. Tekopohjavedelle on toimivia ja ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Vedenkulutus on laskenut tai pysynyt ennallaan Tampereella ja Kangasalla viimeiset 20 vuotta.4

Hakemus on ristiriidassa Vehoniemen osayleiskaavan kanssa. Imeytysalueet, huoltotiet, putkistot ja sähkölinjat olisivat alueilla, joissa maankamaran kaivuu, louhinta ja täyttö sekä puiden kaataminen on kielletty.5

Hiedanperään suunnitellun pumppaamon alueella on viitasammakkoesiintymä.6 Kangasalan rantaosayleiskaavan mukaan alueella tulee erityisesti ottaa huomioon arvokkaat luonnonolosuhteet.7 Laitoksen aiheuttama yhteisvahinko Naturaan on huomattava. Laskelmissa ei ole huomioitu Raikun vesilaitosta, Raikunseudun vesiosuuskunnan putkea Naturan läpi eikä valtatien 12 laajennusta. Kangasalan strateginen yleiskaava painottaa alueen matkailu- ja virkistyskäyttöä.8

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on kumonnut Pirkanmaan maakuntakaavan ”teknisen huollon kehittämisen kohdealueita” eli imeytysalueita Pälkäneen keskusta-alueella.9 Tavase Oy:n menetelmät ja imeytysalueet ovat aivan erilaiset kuin alkuperäisessä hankesuunnitelmassa, josta YVA valmistui 2003. Ne ovat tutkimatta eikä KHO:n luvan saaneita uusia imeytyskokeita ole tehty.10 Uusi YVA on pakollinen nykyisen YVA-lain takia.11

Luonnon pohjavesi syntyy sadevedestä. Järvivesi sisältää runsaasti ravinteita, kiintoainetta, leviä ym. Siksi järvivettä ei tulisi käyttää tekopohjaveden valmistukseen, varsinkin kun sitä käytetään sata- tai tuhatkertaisesti vuotuinen sademäärä. Tällöin tarvitaan hyvin pian kemiallinen käsittely kuten pintavesilaitoksilla.

Suurten riskien ja epävarmuustekijöiden takia lopullinen varmuus laitoksen toiminnasta ja haitoista saadaan vasta pitkäaikaisessa, huomattavasti yli 941 vrk kestävässä täydessä toiminnassa.12 Toiminta-ajaksi on haettu sata vuotta (= 36500 vuorokautta). Pitkäaikaisia haittoja, riskejä ja epävarmuutta ei voida poistaa lupaehdoin pitkän toiminta-ajan ja suurten tuotantomäärien takia.

Siteeraan Suvantolaa ja Anderssonia. Varovaisuusperiaate tarkoittaa, että toimintaa ei tule sallia, jos ei voida olla varmoja, että suojeluarvot eivät sen johdosta merkittävästi vaarannu (in dubio pro natura). Heikentymistä arvioidaan nimenomaan alueen luontoarvojen kannalta. Pinta-alalla tai kohdealueen prosentuaalisella osuudella Natura 2000 -alueista ei ole ratkaisevaa merkitystä, vaan yksinomaan kyseisen alueen luonnonarvojen vaarantumisella.13

Oikeudenmukaisin ja luonnonsuojelulain mukainen ratkaisu on pitää voimassa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätös hylätä Tavase Oy:n hakemus sekä kumota Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu.

Jorma Mäntylä

puheenjohtaja,

Kangasalan luonto ry.

Kangasalan luonnonsuojeluyhdistystä johtava Jorma Mäntylä (vasemmalla) ja Metsähallituksen vastaava suojelubiologi Panu Kuokkanen KHO:n Tavase-katselmuksessa.

1 Helmisaari, Heljä-Sisko, et al. (2003): Tekopohjaveden muodostaminen: imeytystekniikka, maaperäprosessit ja veden laatu. TEMU-tutkimushankkeen loppuraportti. Sivu 190.

2 Päätösnro 72/2015/2 LSSAVI/73/04.09/2010 18.6.2015. Vaasan hao päätösnro 17/0124/2 12.4.2017.

3 IROP -imperative reasons of overriding public interest, direktiivi 92/43/ETY 21.5.1992 On the conservation of natural habitats and of wild fauna and flora.

4 Esim. Tampereen Veden vuosikertomus 2015, jossa kulutustilasto 1900–2014. http://www.tampereenvedenvuosikertomus.fi/vuosi2015/palvelut-ja-toiminta/vesilaitos/

5 Vehoniemen osayleiskaava, SisM 27.4.1983.

6 KHO:2017:161, Kuortane.

7 Kangasalan rantaosayleiskaava, Pir 21.12.2001.

8 Kangasalan strateginen yleiskaava, kaava nro 31, 29.5.2017. Kangasalla ja Pälkäneellä suunnitellaan harjualueen virkistyksen ja matkailun kehittämistä: Sydän-Hämeen Lehti 8.6.2018.

9 Hämeenlinnan hao päätösnro 18/0191/2, Sydän-Hämeen Lehti 28.5.18.

10 Ks. esim. AAMULEHTI 4.3.2018: Tavaselle lisärahaa kyseenalaisin keinoin. https://www.paulikiuru.fi/?x103997=1782957.

11 Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 252/2017 §27.

12 Kolehmainen, Reija (2008): Natural organic matter biodegradation and microbial community dynamics in artificial groundwater recharge. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto.

13 Suvantola, Leila (2006): Huominen ei koskaan kuole. Luonnonsuojelun ja ympäristönkäytön kilpailutilanteen ratkaisemisesta. Helsinki: Edita.

Andersson, Heidi (2010): Veden saatavuus. Oikeustieteellinen tutkimus. Helsinki: Helsingin yliopisto.