– Kun muutin tänne Valkeakoskelta, aloin samoilla Kukkian rannoilla. Sieltä löytyi hienoja kallioita ja kivikkoja, Petri Valtanen kertoo.
Kukkia alkoi kiehtoa yhä enemmän ja mies lähti tutkimaan sitä uiden ja sukeltaen. Innostuksen kasvaessa kausi jatkui yhä pidempään ja lopulta Valtanen nautti lähijärvestään kesät ja talvet. Hyvissä varusteissa järveen pystyy mennä siihen saakka, kun jäät valtaavat veden kokonaan.
Viime aikoina harrastus on laajentunut isommillekin vesille.
– Kirkkaimmat vedet löytyvät maailmalta. Karibian saaret ja Meksikonlahti on nyt kierretty, Valtanen kertoo ja näyttää magneettitauluaan, jossa löytyy matkamuisto noin neljästäkymmenestä matkakohteesta.
Reissuja yhdistää paitsi sukeltaminen, myös laivamatkustus. Joskus nuorempana mentiin laivalla Tukholmaan, mutta kun innostuu Valtasen tavoin, eihän se pitkään riitä. Myöhemmät laivamatkat ovat vieneet lähiseutujen lisäksi Meksikoon, Jamaikalle, Haitiin ja nyt miestä kiinnostaa Australia. Lähi-Itäkin pitäisi kokea.
– Bahamalla on upea sukeltaa, sillä vedet ovat hienon värisiä ja kirkkaita. On kuin akvaariossa uisi, mies kuvaa.
Hirmumyrskyn kourissa
Pari vuotta sitten New Yorkista kohti Floridaa ja Bahamaa lähtenyt reissu on piirtynyt erityisesti mieleen. Seitsenpäiväisen risteilyn toisena päivänä merenkäynti alkoi olla niin kovaa, että ruokaillessa lautaset luistivat pois pöydiltä.
– Iltapäivällä kapteeni kuulutti, että merenkäynti kovenee. Ihmisiä kehotettiin menemään hytteihin, sillä tavaraa kaatuili ympäri laivaa.
Laiva oli ajautunut hirmumyrskyyn ja kannelle tulvi vettä.
– Tuuli painoi laivaa ja se oli pahasti kallellaan, kun pääsimme hyttiin. Parvekkeen liukuovi ei pysynyt kiinni ja vettä roiskui sisään.
Valtanen koetti pitää parvekkeen ovea kiinni ja kuunnella kuulutuksia.
– Tuulen vinkuna kuulosti isolta imurilta.
Royal Caribbean oli jäänyt paikoilleen merelle ja kallistunut noin 30 astetta tuulen voimasta.
– Lopulta kapteeni onnistui kääntämään laivan keulan vastatuuleen. Silloin keinuminen lisääntyi ja koko laiva heilui natisten edestakaisin.
Sillä kertaa Valtaselta seuralaisineen jäi Bahama ja Floridan Nasan tukikohdan kierros kokematta. Laivamatka kesti viitisen päivää, mutta yhtään maata ei nähty. Laiva kääntyi rikkoutuneena takaisin lähtösatamaan, eikä jatkanut Floridaan, jonka edustalla velloi toinen myrsky. Valtasta harmitti ensin suunnitelmien muuttuminen, mutta jo parin kuukauden päästä koitti uusi reissu, sillä laivayhtiö korvasi kesken jääneen risteilyn.
Kukkia on ykkönen
– Kukkia on kuitenkin se ykköspaikka. Se on tosi nätti järvi, jonka karut kalliorannat muistuttavat hieman pohjoisia järviä, Petri Valtanen miettii.
Kukkia on mielenkiintoinen myös pinnan alta. Vesi syvenee nopeasti ja pohjassa on kivikkoa, lohkareita ja niiden välissä erilaisia koloja.
– Talvella on karumpaa, kun kasvillisuus on poissa. Keväällä on hyvä sukeltaa, kun ei ole humusta tai urpuja. Levää täällä ei muutenkaan ole paljon.
Sukeltajan suurin huoli on jokaisella uintikerralla mukaan tarttuva jäte.
– Pohjassa on paljon roskaa. Olen löytänyt kännyköitä, silmälasin sankoja, tölkkejä, pyörän renkaan keskeltä selkää ja paljon muuta törkyä.
Mies putsaa sukellusreissuillaan kotijärveään ja kerää löytämänsä roinan pois.
Järvessä kesät talvet
Valtasen sukellusreissut venyvät tuntien mittaisiksi.
– Lähden uimaan reppu selässä. Pakkaan eväät vedenpitäviin pusseihin. Jätän repun johonkin Kukkian saareen ja lähden sukeltamaan. Käyn sukeltamisen välissä syömässä eväitä ja jatkan taas, mies juttelee.
Kesäisin Valtaselle riittää kevyempi sukelluspuku, talvisin hän pukee päälleen viisi millimetriä paksun märkäpuvun, tohvelit, hanskat ja hupun.
– Kun on vähänkin liikkeessä, kuumahan puvulla tulee jäidenkin seassa, Valtanen nauraa.
Hän myöntää kuitenkin, että ensimmäisenä hupun raosta solahtanut vesi kylmää, mutta vakuuttaa, että hetken päästä lämmettyään vesi eristää hyvin. Päässä oleva kokomaski ei huurru, eikä päästä vettä lävitseen. Lisäksi mies pukee jalkaansa räpylät.
Valtanen näyttää kuvia, joissa hän ui jääsohjon seassa, kiipeää välillä hauraan jään päälle ja luiskahtaa takaisin veteen.
– Vähän hulluja juttuja sitä tulee tehtyä, mutta turhia riskejä en ota, hän vakuuttaa.
Jotkut avovesiuimarit käyttävät perässä vedettäviä lippuja, mutta Valtanen valitsee mieluummin rauhalliset uiskenteluajat ja kauhoo lähellä rantoja mökkiläisten kansoittaessa järven. Hän myös huoltaa varusteensa huolella. Vaaratilanteita näiden vuosien aikana ei ole sattunut.
– Kunnioitamme veneilijöiden kanssa toisiamme.
Valtanen nauttii Kukkian luonnosta täysin siemauksin. Reissuilla kulkee usein seurana kamera.
– Minun tulee kuvattua järveä ilmasta, pinnalta ja veden alta.
Valtasen kuvat Kukkialta ovat kuin valmiita matkailumainoksia. Mies on vanginnut kuviinsa oleellisen, Kukkian mahtipontisen kauneuden.
