Näin voisi todeta, kun luki 13.6.2018 Sydän Hämeen Lehteä, jossa Pälkäneen seurakunnan johto eli kirkkoherra Jari Kemppainen ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Juhani Järvinen kävivät kertomassa Pälkäneen kunnan päättäjille, että se jumala mihin he turvaavat ei voi heitä auttaa enää edes kiinteistöjen ylläpidossa, saatikka seurakuntalaisten pitämiseksi kirkossa ja siksi haluavat kääntyä sellaisen voiman puoleen, joka heidän mukaan voisi heitä auttaa eli Pälkäneen kunnan.
Miten siis voidaan enää ulkokullaisesti puhua Pälkäneen seurakuntalaisille kaikkivaltiaasta Jumalasta, kun ei edes itse siihen uskota? Ja miten siis oli mahdollista, että vielä 1800-luvulla pystyttiin rakentamaan niin suuria ja upeita kirkkoja, vaikka ihmisten tulotaso oli vain murto-osa nykyisestä?
Alamäki kirkoissa alkoi tapahtua 1900-luvun alusta eli alettiin antaa valtaa omille ymmärryksille ja käsityksille, eikä enää Jumalan Sanalle eli tämän tähden ihmiset alkoivat kadota kirkoista, koska Jumala ei enää voinut kutsua ihmisiä kirkkoon, koska siellä ei enää kunnioitettu Hänen Sanaansa, vaan ihmisten omia käsityksiä. Ainoa tapa, jos haluamme säilyttää kirkot keskuudessamme, on palata siihen julistukseen, mitä vielä julistettiin 1800-luvun kirkoissa eli niin kuin jo edesmennyt vanha sotaveteraani sanoi aikanaan oman seurakuntansa papille: ”Antakaa yksi kirkko, jossa luetaan ja veisataan, sekä käytetään 1800-luvun kirjoja ja Jumalanpalveluskaavoja, niin näette, että kirkot täyttyvät nuorista ihmisistä”.
Tietenkin pitäisi löytää Hengenmiehiä, jotka osaisivat korjata kirjoista muutamia sanoja nykykielelle, muuttamatta kuitenkaan tekstin sisältö eli ei tehdä uudistuksia nykytavalla, niin kuin esimerkiksi vanhemmassa virsikirjassa kirjoitettiin: ” Tiemme vaarallinen… ”, niin uusimpaan virsikirjaan numerolla 408 se käännettiin: ”Tie turvallinen…”. Tai sitten jatketaan taas uusien ideoiden keksimistä, niin että loputkin ihmiset katoavat kirkoista ja lopuksi lopetetaan koko Luterilainen kirkko Suomesta eli valinta on kirkon johdolla.
Tavallinen vanhanajan seurakuntalainen
Markku Uotila
Kommentointi on suljettu.