Onnen aika

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

Alkukesä meni YK:n onnellisuusraporttia pohdittaessa. Miten suomalaiset voivat olla 156 maan kansalaisista ykkössijalla, vaikka tiedotusvälineitä seuratessa tuntuu kuin täällä olisivat lähes kaikki asiat päin hemmettiä? Varattomille perustetut leipäjonot aiheuttavat myötähäpeää ja kiukkua nostaa laajoissa piireissä se, että varakkaillekin jaetaan ilmaiseksi lapsilisiä ja äitiyspakkauksia. Tuo etu voitaisiin korvata ilmaisilla ehkäisyvälineillä.

Arvaillaan, että onnellisuuden syynä on se, että täällä lähes kaikki lapset osaavat ja saavat käyttää kännykkää jo ennen maksutonta peruskoulua ja kouluruokaa. Esimerkiksi Mosambikissa aika käytetään jalkapallon pelaamiseen, eikä silti päästä MM-kisoihin. Suomalaisten onnellisuus jatkuu, sillä tuoreessa tilastossa Ruotsi on vasta yhdeksäntenä eikä maa päässyt Venäjällä mitalipeleihin. Myös norjalaisten doping-käry varmistaa sijoitustamme.

Suomalaisten onnellisuus on kuitenkin kaukaista perua. Sen on määritellyt 32-vuotiaana venäläisen sorron alla Aleksis Kivi, nykynuorisolle tuntematon kirjailija, joka syntyi 10.10.1834 Nurmijärven Palojoella ja kuoli keuhkotautiin Sylvesterin päivänä 31.12 .1872 Tuusulan Rantatiellä vähäisessä mökissä. Tässä katkelmia runosta Onnelliset, jolla olisi jo 152 vuotta sitten voinut selvittää onnellisuutemme aitoja syitä: ”Nyt valkenee kaukainen ranta, kun koillisest aurinko nousee ja auteret kiirehtii pois, kosk Pohjolan palkeet käyvät. Täss seison impeni kanssa. Ja kiharat tuulessa liehuu ja laaksojen hyminä soi. Kosk mennyt on yö, kosk kimmeltää kesäinen aamu ja linnut ne laulelee.”

Todellisessa onnessa ei siis kiistellä sotesta, ei kehitysavusta eikä työttömyyskorvauksista. Pohjolan palkeet muistuttavat pohjoismaisesta pelotteesta ja turvallisuudesta, jota tuleva hävittäjähankinta vain hiukan täydentää. Aitoossa on jopa vältytty seksuaalisesta häirinnästä, sillä täältähän alkoi tuo Ai too-kampanja.

Aleksis Kiveä säesti puoli vuosisataa myöhemmin Eino Leino. Häntäkin tämä kateellinen kansa seuratkoon: ”Kell onni on, se onnen kätkeköön ja olkoon onnellinen onnessaan.”