”Useimmat teokseni perustuvat ennakkoideaan, jonka saatuani pohdin, missä voisin kunkin teokseni toteuttaa. Olen liikkunut urani aikana paljon eli yli 150 000 kilometriä Suomessa, ja usein mieleeni tulee jokin paikka tai seutu, joka voisi soveltua tietyn teoksen toteutukseen”. Näin taustoittaa kuvauspaikkavalintojaan valokuvaaja Pekka Luukkola.
Toisinaan kuvauspaikan kanssa käy kuitenkin myös toisin päin: maastossa tai vesillä liikkuessaan Luukkola huomaa jonkin tietyn paikan inspiroivan uuteen kuvaideaan ja sen toteuttamiseen. Sopivia maisemia pohtiessaan tai etsiessään hän turvautuu usein myös karttoihin ja satelliittikuviin.
Pälkäne ja Kangasala eivät ole valokuvaajalle mitenkään puhkikaluttuja kuvausympäristöjä; seutu on kuitenkin tuttua Kuhmoisissa olevan kesäpaikan ansiosta.
– Mieleenpainuvaa oli esimerkiksi eräänä kesänä etsiä ja kuvata valkolehdokkeja Hauhon suunnalla, Luukkola muistelee.
Juuri auenneessa Kangasala-talon valokuvanäyttelyssä on esillä teoksia myös Kangasalan ja Pälkäneen lähiseudulta, esimerkiksi juuri Kuhmoisista.
Luukkola on tavattavissa ja jututettavissa näyttelynsä tiimoilta järjestettävässä taiteilijatapaamisessa Kangasala-talossa tämän viikon torstaina. Kysymys siitä, mikä on toistaiseksi hankalin valokuvaajalle esitetty kysymys, saa hänet hetkeksi mietteliääksi.
– En nyt muista, että koskaan olisi esitetty sellaista kysymystä, johon ei pystyisi vastaamaan… Valokuvauksessa kaikki on aika loogista ja asioille tai katsojien ihmetyksen aiheille löytyy luonteva selitys. Ehkä tämä nyt esitetty kysymys on se hankalin, koska siihen en keksi oikeastaan vastausta, hän hymähtää.
