Ruuttahuoneella yötä päivää kolmisen viikkoa katseltavissa ollut seimi herätti ihastuneita kommentteja, kuten ”tämä seimi on hienompi kuin Stockmannin jouluikkuna”. Tapaninpäivänä lauletut joululaulut aiheuttivat pikkukaaoksen, kun väkeä tuli parikymmentä enemmän kuin viime vuonna ja lauluvihot loppuivat.
Sappeen kylän seimi nostettiin ruuttahuoneen pöydälle kolmatta kertaa. Rakennelman keskellä on muun muassa Sappeen taloja, kirkkoveneet ja monenlaisia pikkuhahmoja. Ulkoreunaa kiertää joulukertomus palmuineen ja lähi-idän ihmisineen. Joka vuosi seimessä on jotakin uutta. Tänä vuonna 2 x 3-metriseen rakennelmaan Kaisu Heinonen teki pikkujatkeen, johon aseteltiin seppä, kutoja ja kauppias.
– Espanjassa seimessä virtasi vesi ja siitä olen haaveillut, mutta Suomen talvessa se ei oikein onnistu. Nyt keksin upottaa keitaan keskelle astian ja siihen ikkunanpesuainetta, joka kestää parikymmenen asteen pakkasen.
Kelit suosivat, joten keidas kimmelsi sinisenä ja ankat ojentelivat sen reunalla kaulojaan. Vähän matkan päässä mies kiskoi aasiaan kohti keidasta.
Palmuja ja heinäväkeä
Minna Hölli teki monta uutta palmua, konsulttinaan Macaossa opiskelijavaihdossa palmuja katsellut Mikko-poika. Suurimman työn teki Hellevi Salonen, joka rakensi uudestaan sekä Hannulan heinäväen että lähi-idän hahmoja. Vuosi sitten rakennusmateriaali oli vehnäjauho-suola-seosta, joka imaisi sateisen talven kosteuden ja hahmot romahtelivat. Ei auttanut paikkailu tai lakkaus. Vahingosta viisastuttiin ja nyt askartelukaupasta hankittiin kosteuden kestävää savea.
Sappeen seimessä oli tällä kertaa paljon uusia yksityiskohtia. Aila Ylisen ideasta ruuttahuoneen seinälle tuli taulu, jossa yllytettiin ihmisiä etsimään seimestä hahmoja, kuten koira tai kolme ankkaa. Etsimistä auttoivat taskulamput, jotka saatiin sormipatteriostosten kylkiäisenä Claes Olssonilta. Vaikeimmin löydettävissä oli kännykän näprääjä. Paljastettakoon tässä, että hän oli lumisotaa käyvien lasten joukossa, lierihattu päässä.
Joululaulut Tuomaasta Tapaniin
Vuosi sitten Sappeen koulun joululaulupäivä vaihdettiin Tuomaasta Tapaniin. Kiitosta tuli, erityisesti siksi, että on mukava laulaa sydämen kyllyydestä, kun kiireet ovat ohi. Ilmeisesti viime vuoden upeasta tunnelmasta oli tieto levinnyt, sillä koulun alaluokkaan pujottautui kuutisenkymmentä laulajaa. Sekä tuolit että monisteet loppuivat, mutta edellisiä haettiin lisää yläkerran asunnosta ja osa lauloi ulkomuistista.
Laulujen säestyksestä vastasivat pianisti Päivi Kyröjärvi ja viulisti Ulla Terva, joka myös juonsi ja kehaisi, miten kauniisti äänet soivat yhteen. Akustiikkakin auttaa. Viulun ääni kiertelee yleisön joukossa ja välillä tuntuu kuin musiikki laskeutuisi olkapäälle. Sitten se jatkaa taas yläilmoihin ja toiselle puolelle luokkaa.
Koulusta piparkakkutalo
Hellevi Salonen oli ahkeroinut: savesta pikkuhahmoja seimeen ja taikinasta Sappeen koulu-piparkakkutalon. Ideana oli syödä talo laulujen lomassa, mutta murskaaminen sai yleisöltä murskatuomion. Joku ehdotti huutokauppaa. Sen voitti Anssi Koskenvesa, joka lahjoitti talon Sappeen ja Ohvenon kyläyhdistykselle.
Talo jäi hiiriturvaan muovikuvun alle ja on ihailtavissa aina, kun Sappeen koululla tapahtuu. Se on heti tänään keskiviikkona, kun kirjasto on avoinna klo 17– 18.30. Kello 18 kokoontuu kevään ensimmäinen käsityökerho.
