Siihen aikaan kun koulussa oppilaiden pulpetit toimivat myös ruokapöytinä, tarvittiin ruokaliinat suojaamaan pulpettien kansia tahriintumisilta. Ruokaliinan tekeminen olikin monesti pienen koululaisen ensimmäinen koulussa valmistettu käsityö, jonka koristekuvioiden kirionta vaati ja samalla kehitti sorminäppäryyttä.
Pälkäneläinen Antti Salonen on säilönyt oman ruokaliinansa seitsemän vuosikymmenen takaa.
–Minä olen suunnitellut ja kirjaillut nämä kukkakuviot, hän kertoo liinastaan.
–Sain liinan tehtyä ensimmäisenä, ja opettaja piirsi siihen lisäksi nämä kulmat. Ne minä kirjailin sitten vielä, Antti Salonen muistaa ja tunnustaa samalla ansaitusti olleensa hyvin tyytyväinen työhönsä.
Huolellisesti tehdyn työn arvoa korostaa vielä se, että poika oli tuolloin vasta 6-vuotias. Ruokaliina palveli sittemmin käyttötarkoituksessaan koko kouluajan.
–Sen jälkeen se on ollut pirtin pöydällä vaasin alla, Salonen mainitsee.
Pienen koululaisen tekemä ruokaliina oli yksi osanen kirjontatöiden näyttelyssä, joka levittäytyi Hannulan talon huoneisiin Sappeessa toissasunnuntaina.
Seinävaate mukaan
evakkomatkalle
Kirjontatöiden näyttely, johon kuka vaan sai tuoda näyttelyaiheen raameihin sopivia töitä, innosti ihmiset kaivamaan esille omia töitä, sukujen aarteita tai muuten vain mukaan tarttuneita kädentaitajien tuotteita. Näyttelyyn kertyi muiden muassa kirjailtuja pöytäliinoja ja nimikoituja vuodevaatteita, koululaisten vohvelikankaisia kirjontatöitä ja kirjailluilla kuvioilla koristeltuja tyynyjä.
Katariina Järvinen tiesi jo viime vuoden virkkuutöiden näyttelyssä, kun tämän kevään näyttelyaihe sai alkusysäyksen, että hän tuo Hannulaan esille vanhan rekipeitteen. Tuo peite vuodelta 1914 olikin nyt näyttelyssä mukana.
Vielä enemmän ikää on Eira Hietamäen hallussa olevalla, näyttelyssä ihaillulla seinävaatteella, joka on kirjailtu Karjalassa 1800-luvun loppupuolella. Se oli yksi niistä tärkeistä tavaroista, joita Hietamäen sukulainen kahmaisi mukaan, kun tuli aika lähteä evakkomatkalle.
Työläät ja taidokkaat kirjontatyöt on helposti koettu niin hienoiksi, ettei niitä ole paljon raaskittu käyttää tahriintumisen pelossa. Minna Hölli sen sijaan ei varastoi kaappien kätköihin saamaansa pyyheliinatelineen peittoa.
– Sille on paikka tiedossa, hän sanoo äitinsä viime jouluna antamasta lahjasta, joka sekin oli mukana Hannulan näyttelyssä.
Näyttely vauhditti
toteuttamaan haaveen
Hellevi Salosen kotona Sappeessa poikkesi 1950-luvun lopulla kulkukauppias, jolla oli myytävänä muiden muassa kirjailtavan pöytäliinan pohja. Kangas, johon mallin kuviot olivat piirrettynä, ostettiin 10-vuotiaalle Helleville, koska hän halusi isona kirjailla siitä pöytäliinan.
Haaveen toteutus käynnistyi kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, jolloin Salonen osti langat ja kokeili ompelua varovasti.
– Vuonna 2007 ompelu alkoi vakavammin, kun löytyi oma ompeluseura. En ole kauhean tottunut tekijä. Kun kaksi tuntia istuttiin ja ommeltiin, niin ehkä kaksi kukkaa sain sinä aikana valmiiksi.
Viime syksynä, kun kirjontatöiden näyttelyn pito varmistui, pöytäliinan kirjailussa oli aika siirtyä tositoimien vaiheiseen. Aivan viime hetkille kuvioiden ompelu ei venynyt, sillä kuusi vuosikymmentä elänyt unelma toteutui huhtikuun alkupuolella.
– Liinan reunoihin laitan vielä pitsin tai hapsut, Hellevi Salonen kertoo työn viimeisestä silauksesta.
