Suurimmalla osalla meistä on unelmia. Yksi haluaa olla laulaja, toinen jalkapalloilija ja kolmas astronautti. Vai haluaako sittenkään? Unelmia on helppo nimetä, ”mä haluaisin olla sitä ja tätä”, mutta yleensä elämänvalinnat eivät käy yksiin näiden haaveiden kanssa.
Seuraavan kerran kun kuulet itsesi sanovan, että haluaisit olla jonkin alan menestyjä, pysähdy. Mitä olet tehnyt viime viikkojen aikana saavuttaaksesi tämän tavoittelemasi aseman? Jos et yhtään mitään, se ei ole oikea unelmasi. Esimerkiksi jos joku haluaisi olla tunnettu näyttelijä, mutta ei tee töitä sen asian eteenpäin viemiseksi, hän ei oikeasti halua sitä. Hän luultavasti haluaa jotain näyttelijyyden sivutuotetta, kuten arvostusta, tunnustusta, rahaa tai valtaa.
Meillä on tapana haikailla siitä jostain paremmasta elämästä, missä me kaikki olemme menestyneitä, kauniita ja onnellisia, mutta sellainen elämä ei tule itsestään. Sellainen elämä on rakennettava itse perustuskiviä myöten. Sen rakennusaineksia on kammettava ja kannettava selkä vääränä ja silmät ristissä. Unelmien seuraaminen on veristä puuhaa ja siinä voi käydä todella huonosti, mutta palkinto on tavoittelemisen arvoista. Peruskaavan kautta kulkevalle on tarjolla pelkkää perusarkea, eikä siinä ole mitään pahaa! Myöhemmin on kuitenkin turha huokailla jonkun kustomoidun unelmaelämän perään.
Olen onnekas siitä, että olen saanut tuntea monia inspiroivia ihmisiä, jotka ovat todella taistelleet unelmiensa eteen. Olen tuntenut tytön, joka tanssi ja lauloi kuukausia jalat rasitusmurtumilla, ja miehen, joka kuntoutti murtuneen kätensä kuukaudessa siihen kuntoon, että hän pääsi taas nostamaan rautaa. He ovat niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat tehneet ja tekevät edelleen kaikkensa päästäkseen tavoitteisiinsa. Heidän salaisuutensa on yksinkertainen: he tietävät tasan tarkkaan, mitä he tahtovat.
Joten seuraavan kerran kun yhytät itsesi haaveilemasta jostain asemasta, mieti tarkkaan, onko se oikeasti sitä mitä haluat, vai onko se vain oikean haaveesi sivutuote.
