Olen viime aikoina pohdiskellut, elämmekö edelleen muistellen vanhoja aikoja, jolloin ihmiset olivat pääsääntöisesti rehellisiä. Torppia ei tarvinnut lukita, vaan luuta oven päällä kertoi, ettei ketään ole kotona. Kukaan ei silloin astellut sinne. Siihen aikaa myös tarjottu idea oli rehellinen ja se oli tarkoitus toteuttaa. Silloin ei yritetty huijata joka käänteessä, eikä kaikkea toisen omaa ollut tarkoitettu varastettavaksi.
Ilmeisesti tuon ajan rehellisyyteen luottaminen vaikuttaa edelleen vahvasti, sillä huijaaminen onnistuu helposti. Minäkin muistuttelin ihmisiä, ettei liian hyvä tarjous ole aina se onnen lähde. Ainakin sata sellaiseen liittyvää tiedotetta kirjoitin poliisivoimalaitokselta. Silti joka viikko tuli poliisin puheille kupattu. Rahaa oli lähetelty pitkin maailmaa ja annettu tunnusluvut, kun sitä oli niin kivasti ”poliisi” puhelimessa pyytänyt.
Hyväuskoista hölmöä voi siis huijata, mutta miten on mahdollista, että asioistamme päättäviä voi yhtä helposti huijata. Tulee mieleen pari juttua. Toinen oli varma huijaus ja toinen taitaa olla tekeillä. Hämeenlinna pääsi julkisuuteen, kun sinne piti tulla Euroopan suurin autotalo. No, nyt sitä tapausta pohdiskellaan oikeuslaitoksessa. Toinen on erään italialaisen ”rahamiehen” tarjous eräälle kunnalle, että hän rahoittaa teidän utopistisen ideanne. Ei muuta kuin rakentelemaan lentokenttää ja majoituspaikkoja, niin rahamiehet tulevat sinne aikaansa viettämään ja lentelemään, keskelle ei mitään. Soppii eppäillä. Mielenkiinnolla seurailen edistymistä.
Eihän siinä mitään, jos joku tulisi omilla rahoillaan rakentelemaan, mutta kun jokaiseen näistä utopistisista hankkeista uppoaa veronmaksajien rahaa paljon. Jokaisella kunnalla tuntuu kaiken lisäksi puuttuvan sitä verorahaa paljon. Ei pystytä hoitamaan peruspalveluja. Rakennukset lahoavat, tiet kuoppaantuvat ja kouluverkosta tehdään kiertokoulu. En siis ymmärrä, miten päättäjäksi itsensä äänestyttäneestä tulee ihan pösilö hyväuskoinen. Eivät tänne ilmestyneet sähköverkkojen ostajatkaan tulleet tekemään hyväntekeväisyyttä. Meille kerrotaan, että tarvitaan jatkuvaa kasvua, jotta pystymme hoitamaan kaiken.
Talous on kasvanut vuosikymmeniä, mutta rahat huvenneet oikeasta käyttötarkoituksesta. Rahaa on, mutta se on siirtynyt ihan muualle. Raha on ulkoistettu. Taitaa tuo jatkuva kasvu olla kuin lihominen. Housut alkavat kiristää, eikä uusiin ole varaa. On keksitty leikkaaminen, mutta se ei koske housuja, sillä ne pienenevät leikkaamalla.
Aina sanotaan, että päättäjät kantavat poliittisen vastuun. Mitähän se mahtaa olla? Kuulemma vaaleissa, mutta silti samoja rahankylväjiä valitaan uudelleen. Se onkin sellaista kylvämistä, joka ei idä, eikä tuota satoa. Katokorvaukset maksaa veronmaksaja. Päättäjällä ei siis ole mitään vastuuta. Vastuu on äänestäjillä. Salaisten vaalien takia emme siis tiedä kuka äänesti ketäkin. Valinnasta pitäisi tehdä selvitettävissä oleva asia. Nykyään pitää rekisteröityä ja tunnistautua lähes joka paikkaan. Nettiostoksessa joutuu rekisteröitymään, ainakin maksaessaan. Aletaan siis oikeasti jakaa poliittista vastuuta. Äänestäessä pitää rekisteröityä ja samalla kirjautuu, ketä äänesti. Sitten kun päättäjä on jaellut rahaa kylään tulleelle koijarille, niin maksumiehiä olisivat myös häntä äänestäneet. Ei tarvitsisi kaikkien kollektiivisesti maksaa hölmöyksistä, vaan niiden, jotka ovat ajatuskyvyttömän päättäjäksi äänestäneet. Ei lähtisi päättäjä laukalle, kun suitset olisi kireällä äänestäjän kädessä. Jokainen verorahaa paljon vievä sopimus pitäisi olla myös julkista, eikä liikesalaisuuteen vetoamalla pimitettyä.
