Henkisesti raskasta on, jos ehättää vähänkään ajatella jonkin olevan jo ohi – vaikkei se vielä olekaan. Kun valtioneuvosto linjasi koronaviruksen johdosta pystytettyjen rajoitusten purkamisesta ja esimerkiksi koulujen palaamisesta lähiopetukseen, monessa kodissa hengähdettiin helpotuksesta. Se useimmille tuttu arki on kuitenkin vielä kovin kaukana.
Kouluja käynnistellään järjestelyin, joissa oppilaat kokoontuvat vain omalle luokalle osoitetulle odotus- tai kokoontumispaikalle, ja samoissa merkeissä vietetään myös välitunnit. Opetusta annetaan paljon ulkona, mutta toisaalta monessa koulussa pihaan ei koulupäivän jälkeen voi jäädä leikkimään. Tutustuminen uuteen kouluun korvataan todennäköisesti videolla.
Kouluun paluu ja muutos arkeen osuu kohtaan, jossa uuden tilanteen epävarmuus kotona ja koulussa oli saatu hiljalleen sulateltua ja etäopiskelu tukitoimineen alun takkuilun jälkeen kyetty paikoin vasta kunnolla järjestämään toimivaksi. On hyvä huomioida, että koululaiset ovat riittävän vanhoja miettiäkseen syitä sille, miksi kouluun palataan mutta arki on erilaista kuin ennen.
Sen sijaan päiväkoti-ikäisillä ymmärrystä koronaviruksen vaikutuksista ei juurikaan ole. Koronatilanteen vaikutukset hekin kuitenkin huomaavat palatessaan takaisin aiemmasta poikkeaviin olosuhteisiin. Rutiinit voivat aluksi horjua esimerkiksi, jos vanhempia ei enää päästetäkään sisälle päiväkotiin vaan lapsen tuominen ja haku tapahtuvat ulkosalla.
Ymmärrystä siis tarvitaan, vaikka lasten ja nuorten sanotaan onneksi sopeutuvan nopeasti. Toivottavasti kodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa pystytään ja jaksetaan kiinnittää muutoksen keskellä huomiota niihin, joille poikkeusjärjestelyistä toiseen siirtymiset tuottavat erityisiä vaikeuksia ja tavallista isomman kolauksen turvallisuudentunteeseen. Kenties syksyllä tilanne on armollisempi niin kouluun ja päiväkotiin palaaville kuin sinne ensi kertaa menevillekin – sekä lapsille että aikuisille.
