Arjesta ja jopa lomasta uhkaa tulla harmaata, jos ei ole mitä odottaa. Töissä jaksaa painaa, kun tietää että pääsee mökille ja mökkielämä ei muutu puuduttavaksi, kun tietää, että pääsee välillä reissuun.
Koronakevät on karsinut kovalla kädellä kesän kaivattuja kohokohtia. Kunniakas Kirkkariperinne katkeaa ja jopa Kuohijoen unikeko jää kastamatta.
Kylissä, yhdistyksissä ja puuhaporukoissa ei uskalleta uhrata panoksia ennakkojärjestelyihin, kun muutaman viikon päästä tilanne voi olla ihan toinen. Kävijä pohtii, onko kokoontuminen niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaa ottaa sairastumisen tai taudin levittämisen riski.
Kesätapahtumien ohjelma on veruke, joka saa ihmiset kokoontumaan, kohtaamaan ja kokemaan yhteisöllisyyttä. Eristyksen aika on muuttanut kohtaamista. Kanssaihmisistä on tullut välteltävää ja vaarallista.
Ainoastaan Avointen kirjahyllyjen kaltaiset erikoistapaukset taipuvat helposti virtuaaliversioiksi. Valtaosaa kesätapahtumista ei voi viedä verkkoon, vaan järjestäjät tasapainoilevat kävijärajoitusten ja turvavälien kanssa.
Sydän-Hämeen kylät eivät tänä vuonna herää talviunestaan normaaliin tapaan. Monta odotettua kohtaamista jää toteutumatta. Vaarana on, että korona karsii tapahtumien runsaudensarvea pysyvästi. Kun kertaalleen väliin jäänyttä tapahtumaa ryhdytään aikanaan puuhaamaan uudelleen, saattaa herätä kiusallinen kysymys. Onko kertaalleen katkennut perinne elvyttämisen arvoinen? Saumakohta mahdollistaa myös uudistumisen: entä jos vanhan sijaan ryhdytäänkin ideoimaan uutta.
Mökkiläinen on tänä vuonna uudenlaisessa tilanteessa. Aiemmin tapahtumakalenterista on voinut valita, mihin rientoihin tänä kesänä yritetään revetä. Nyt tekemistä ja touhuamista pitää kehitellä omatoimisemmin.
Kevät on osoittanut, että tapahtumatarjonnan vähetessä luonto löydetään uudella tavalla. Kansallispuistot ja luontokohteet ovat kuhisseet väkeä.
Ilmiö on ollut havaittavissa myös Sydän-Hämeessä. Laipan poluilla on riittänyt väkeä, tien laidoilla ja harjuissa vilistää pyöriä enemmän kuin vuosikymmeniin. Lähimetsät, järvenselät ja kyläkohteet eivät lopu niitä koluamalla, vaan joka retkellä löytää lisää kiinnostavia kohteita, joihin voisi seuraavalla kerralla poiketa. Lähellä riittää nähtävää ja koettavaa ilman järjestettyjä tapahtumiakin.
Pitkän odottelun ja epätietoisuuden jälkeen kesäkahvilat voivat vihdoin avata. On helppo uskoa, että kyläkohteissa riittää väkeä. Jo kevään aikana moni on jättänyt kauppa-asiat suosiolla pieneen puotiin, jossa ei tarvitse asioida marketin vilinässä.
Koronakevät on saanut uuden sukupolven löytämään mökkielämän. Mökeillä on tehty palkkatyötä ja halkoja. Liikkumisrajoitukset saivat kuitenkin mökkiläiset kokemaan itsensä ei-toivotuiksi. Puhtaalle maaseudulle tautisesta kaupungista saapunut kyselee arasti, uskaltaisiko jo käydä kyläkaupassa, kun on pari kuukautta tilannut ruokansa netistä lähimpään marketiin. Ajatus on hassu, sillä vaikka olisi ollut taudin kantaja, parin viikon jälkeen jokainen mökkiläinen on täkäläinen.
Tauti leviää helpommin kaupungin tiiviissä elämänmenossa kuin väljässä maalaiselämässä. Jos poikkeuskevät elettäisiin uusiksi, eristystoimiin ei ehkä haettaisi mallia suurkaupungeista, vaan hyödynnettäisiin suomalaista voimavaraa. Meillä on järven rannat ja metsät täynnä kakkoskoteja, joissa ihmiset ovat turvassa. Siksi kaikki kynnelle kykenevät kannattaisi komentaa heti epidemian alkumetreillä mökeilleen.
Mikäli säät vähänkään suosivat, edessä on kaikkien aikojen mökkikesä. Reissujen sijaan ihmiset suuntaavat rannoille. Maaseudun palveluilla on edessään poikkeuksellinen pikakiihdytys. Aavemaiseksi autioitunut Aapiskukko kuhisee pian kulkijoita ja kyläkaupassa yritetään etukäteen varautua juhannukseen, jolloin rannat ovat täynnä grillaajia. Jos turvavälejä yritetään noudattaa, niin Järvikansan juhannusjono ulottuu Liekille saakka.
