Yksi eniten kuulluista hokemista on ”Sinun ei tarvitse muuttua, olet täydellinen juuri noin!”. Tämä on hyvin virheellinen ja vahingollinen viesti. Ensinnäkin ihmisen kyky muuttaa ja kehittää toimintamallejaan toimivimmiksi on sosiaalisten suhteiden kulmakivi. Ihminen, joka ei suostu päästämään irti pahoista tavoistaan ei ole hyvä ystävä. Pahoilla tavoilla viittaan lähinnä henkisiin ominaisuuksiin, en elintapoihin. ”Tällainen mä nyt vaan oon” ei ole pätevä syy toksiselle käytökselle. Käyttäytyminen sekä toisiin ihmisiin ja asioihin suhtautuminen ovat opittuja tapoja, joita voi vallan hyvin muuttaa. Se on henkisen kasvun elinehto.
Pienistä asioista kiukustuminen on hyvä esimerkki. Parisuhteessa tällaista tapahtuu helposti arjen tiimellyksessä. Toinen ei kiireessä kerkeä kuuntelemaan tai ei aina muista huomioida tarpeeksi. ”Ei sitten, en minäkään tee”, on lapsellinen vastareaktio, joka monilla puskee automaattisesti esiin. Mököttämisen tai suutahtamisen sijaan on kuitenkin parempi päästää tunteesta irti. Siinä hetkessä pahasti sanominen tai kostaminen voi tuntua hyvältä idealta, mutta todellisuudessa parasta on antaa tunteiden laantua ja käsitellä tilanne mahdollisesti myöhemmin, jos sille on vielä tarvetta.
Ihminen, joka vastaavissa tilanteissa ei suostu suodattamaan sanojaan ja tunteitaan, ei ole henkisesti kovin kehittynyt. Kyse on nimenomaan aktiivisesta päätöksestä toimia tietyllä tavalla. Tietenkin monet tavat ovat niin pinttyneitä, että ne saattavat ilmeentyä puolihuomaamattomasti. Tällaisetkin tavat ovat silti muutettavissa. Aina, kun jää itselleen kiinni huonosta toimintamallista, kannattaa painaa se mieleen ja perääntyä tilanteesta myöntämällä tehneensä väärin.
Toinen häiritsevä lause on ”Olet täydellinen juuri noin!” Nykymaailmassa halutaan kiistää virheellisyys ja keskeneräisyys, jotka ovat totuuksia. On paljon helpompaa jaella täydellisyyskortteja kaikille kuin oikeasti ottaa opikseen ja nähdä omat heikkoutensa. Oikeasti olisi kauheaa, jos ihminen syntyisi tähän maailmaan täydellisenä. Elämän tarkoitus on kasvaa ja kehittyä. Meidät on luotu harjoittamaan mieltämme ja kehojamme. Ajatus siitä, että ihminen olisi sellaisenaan täydellinen passivoi ja tappaa pyrkimyksen kohti parempaa.
Meidän tulisi ennemminkin sanoa, että on ok olla keskeneräinen. On ok tehdä virheitä ja oppia niistä. Meillä jokaisella on omat akilleen kantapäämme, ja mitä useammasta niistä pääsemme eroon, sitä helpompi meidän on olla itsekseen ja yhdessä muiden kanssa.
