Pälkäneen kirjapiirillä, nykyisellä Valkeakoski-opiston kirjapiirillä, on takanaan jo 20-vuotinen taival, johon on mahtunut kulttuurimatkoja Viroon ja Pietariin, pitkä ystävyys tallinnalaisen Nõmmen kirjapiirin kanssa, monta lukukautta yhteistä lukemista ja kirjoittamista – ja mikä tärkeintä, hyllymetreittäin huolella valikoitua, laadukasta kaunokirjallisuutta ympäri maailman.
Lukuharrastuneisuutta edelleen edistävä kirjapiiri on julkaissut juhlavuonnaan teoksen Rouva Tiesenhausenin pöksyt – Pälkäneen kirjapiiri 20 vuotta matkalla. Kirjanjulkaisutilaisuus järjestettiin pääkirjasto Arkissa marraskuun alussa. Jo teoksen nimi henkii kirjapiirin kansainvälistä henkeä ja huumorintajua – se viittaa virolaisen Jaan Krossin teokseen Pietarin tiellä, jossa rouva von Tiesenhausenin pöksyt on laitettu tuulettumaan Rakveren kirkon torniin.
Kirja on Pälkäneen kulttuurisihteerinä toimineen Kaija Turusen toimittama, ja sen tekoon ovat osallistuneet useat kirjapiiriläiset aktiivisesti. Kielentarkastajana on toiminut Eila Timonen, joka kertoo kirjoittaneensa ja olleensa kiinnostunut kirjallisuudesta jo lapsesta asti. Lisäksi kirjassa näkyvät kirjapiirin ensiaskeleista saakka mukana olleet lapsuudenystävät Hilkka Tanila ja Sirkka Rönni, joista Päivi Heinonen on kirjoittanut esittelyn teoksen alkupuolelle, kuten myös Pälkäneen naiskirjailijoista kirjapiirin alkutaipaleella esitelmöinyt kirjastotoimenjohtaja Leena Forstén. Kirja on siis syntynyt ystävien ja lukutovereiden tiiviinä yhteistyönä. Hankalammin saatavilla olleiden kirjojen hankinnassa ja kaukolainaamisessa kirjapiiri on saanut suurta apua Pälkäneen kirjastolta. Piiri on kokoontunut pääkirjasto Arkin lukusalissa sen valmistumisesta asti – tätä ennen luettuja kirjoja käsiteltiin vanhassa kirjastossa, joka sijaitsi Pälkäneen VPK-talon yläkerrassa.
Pälkäneen kirsikkapuisto
Kirjan kantta koristavat pääkirjasto Arkin pihaan istutetut valkoiset kirsikkapuut sekä itse kirjastotalo – myös kirsikkapuut ovat kirjapiirin käsialaa. Innostus niiden istutukseen sai alkunsa venäläisen, erityisesti novelleistaan ja näytelmistään tunnetun Anton Tšehovin Kirsikkapuisto-näytelmästä. Kirsikkapuisto on tekijänsä viimeiseksi jäänyt teos, jonka ensimmäisessä näytöksessä toukokuiset kirsikkapuut kukkivat Ranjevskajan tilan puutarhassa. Kirsikkapuut ovat saman ikäisiä kuin itse pääkirjasto Arkki – ne istutettiin kesäkuussa 2008.
Rouva Tiesenhausenin pöksyt pitää sisällään muistoja kirjapiiriläisten yhteisiltä vuosilta, tulkintoja erilaisista kaunokirjallisista teksteistä, kirjallisuusarvioita luetuista teoksista, matkamuistelmia sekä paljon arvokkaita lukuvinkkejä heille, jotka kaipaavat elämäänsä lisää laadukasta tekstiä. Sen sivuille, ”Teosten matkassa”-osioon, on lueteltu kaikki vuodesta 2000 vuoteen 2020 saakka kirjapiirissä yhdessä luetut teokset. Kirjapiiri kokoontui ensimmäistä kertaa syyskuussa 2000 – lokakuussa oli piirin ensimmäinen tapaaminen, jolloin myös käsiteltiin ensimmäistä romaania, Eeva Joenpellon ”Rouva Gladia”.
Lukulistalla laatukirjallisuutta
Kaija Turunen kirjoittaa hyvän tekstin olevan ajatonta. Valtaosa kirjapiirissä luetuista teoksista on romaaneja, joilla on ollut jo kauan paikka kirjallisuuden historiassa.
”Hyvä romaani on usein tiukasti kiinni yhteiskunnassa ja tässä ajassa. Teoksella tulee olla sanottavaa. Hyvä romaani on moniääninen. Siinä on tasavertaisesti kilpailevia ääniä. Se ei ole valmiiksi pureskeltua yksiäänistä totuuden julistusta. Sen tulee haastaa ajattelemaan, tuntemaan ja kokemaan, eivätkä tuntemukset ole aina miellyttäviä. Päinvastoin romaanin tuleekin joskus kuvottaa ja nostaa pintaan piilotajunnan pelkoja.” Turunen kirjoittaa hyvän kirjallisuuden piirteistä.
Parhaat teokset ja maailmankirjallisuuden klassikot tosiaan harvemmin ovat silkkaa onnen huuman ja ilon julistusta – kirjallisuus on väline niin positiivisten kuin negatiivistenkin tunteiden ilmaisuun, kirjoittaessa ja lukiessa. Parhaat teokset haastavat ajattelemaan ja laajentavat ymmärrystä. Kirjallisuus saattaa varoittaa – kuten kirjapiirissä marraskuussa 2015 luettu Emmi Itärannan ekodystopia Teemestarin kirja. Se saattaa hämmentää monimutkaisilla metaforillaan, jotka eivät avaudu kertalukemalla – kuten lokakuussa 2014 luettu Haruki Murakamin Kafka rannalla tai vuoden 2010 huhtikuun teos Arosusi Hermann Hesseltä. Se saattaa, ja sen täytyy herättää ymmärtämään vähemmistöjä ja sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevia – kuten marraskuussa 2017 käsitelty Pajtim Statovskin Kissani Jugoslavia ja vuoden 2009 marraskuun Sikalat, joka on Susanna Alakosken käsialaa. Vuoden 2019 helmikuun kirjana luettiin kirjapiiriin kuuluneen, jo edesmenneen, esimerkiksi vähemmistökysymyksiä tutkineen professori Martti Grönforsin Maan tapa Sri Lankassa – kirjapiiristä on siis noussut myös itse julkaissut pälkäneläiskirjailija.
Laitikkalan lainausasemalta ja kirjateltalta alkunsa saaneen Pälkäneen kirjapiirin historian ensimmäiset kaksikymmentä vuotta on nyt siis laitettu kirjoihin ja kansiin – mutta yhteinen matka kirjallisuuden monissa maailmoissa jatkuu.
