Taas on luonnossa alkanut uusi kasvukausi. Ensimmäiset kasvit puskevat esiin kukkiaan. Minulta on usein kysytty, mikä on kevään ensimmäinen kukkija. Kysyjä tietenkin odottaa, että alan ehdotella vuokkoja voittajaksi ja on pettynyt, kun ilmoitankin, ettei sinivuokko suinkaan ole ensimmäinen. Kun katselemme vähän suurempia kasveja, niin sieltä löytyvät ne ensimmäiset. Me tuomme pajunkissoja palmusunnuntain aikoihin sisälle koristamaan juhlaa, me aivastelemme ensimmäisten siitepölyjen pöllähdellessä tuulen mukana hengitysilmaamme.
Ensimmäiset kukkivat kasvit ovatkin pajuja, joista kimalaiskuningattaretkin etsivät mettä ravinnokseen herättyään talvipesästään. Myös lepät kukkivat varhain, samoin pähkinäpensas ja taitavat koivutkin ehtiä vuokkojen edelle. Usein emme vain miellä niitä kukkiviksi kasveiksi, vaan ajattelemme kevään ensikukan olevan värikäs ja näyttävä. Niinhän ne tästä eteenpäin ovatkin. Äidille voi viedä sinivuokkoja tai leskenlehtiä kevään viestinä. Sehän on perinne.
Ensimmäiset kysymykset kukista ovat jo tulleet. Sekin on minulle kevään merkki. Kysyjä ihmetteli lähes valkoista vuokkoa, jonka ympäriltä löytyi niin valko- kuin sinivuokonkin lehtiä. Kysymys kuuluikin, kumpi tässä on kyseessä. Kuva oli sinivuokosta. Tällä hetkellä valkovuokoilla on vasta lehtien kasvatus meneillään. Tätä kirjoittaessani ani harva valkovuokko on vielä ehtinyt edes nuppuvaiheeseen. Valkovuokko talvehtii maavarren avulla ja kasvattaa joka vuosi uuden varren ja lehdet. Sinivuokon lehdet talvehtivat vihreinä ja ovat valmiita heti lumen sulamisen jälkeen yhteyttämään kasville ravintoa. Siksi se ehtii ensin.
Lisäksi sinivuokko haluaa kukkia ennen lehtien puhkeamista. Näin se saa tarpeeksi valoa ja mahdollisten pölyttäjien huomion. Kukassa ei ole mettä, mutta ahkeraan hyönteiset siellä käyvät. Ne syövät kasvin siitepölyä kevätnälkäänsä. Muurahaiset taas kuljettavat kasvin valmiita siemeniä pesäänsä ja samalla levittävät sinivuokkoa emokasvin ympäristöön. Siemeniä saattaa yhdestä kukasta kehittyä kymmeniä, joten niitä riittää muurahaisillekin. On laskettu, että parhailla paikoilla sinivuokko tekee neliömetrillä yli 3000 siementä. Ne tosin itävät huonosti eikä sen vuoksi mustikkatyypin metsiin kehity kovinkaan paljon pikkuisia taimia. Sinivuokko onkin lehtojen ja ravinteisten kuusimetsien laji.
Sitten siihen toiseen osaan kysymystä eli kukan väriin. Sinivuokon kukan väri vaihtelee suuresti. Täältä Hämeestä löytyy monin paikoin puhtaan valkoisia sinivuokkoja. Sen väri voi olla sinisen lisäksi myös hailakka sininen, lila, purppura tai punainen. Sanotaan, että muurahaiset happonsa avulla muuttavat kukan väriä, mutta kaikkia värejä ei sekään saa muutettua. Nettikasvioni sivulle ole koonnut kuvia erivärisistä sinivuokoista, joten sieltä niitä voi käydä katsomassa ja etsiä sitten maastosta.
Sinivuokon kukka voi olla myös kerrottu. Silloin kukassa on tapahtunut mutaatio, jolloin hedelehdistä onkin muodostunut terälehtiä. Tällaisia kerrottuteriöisiä sinivuokkoja löytyy aina silloin tällöin talojen läheisyydestä ja joku onkin kysynyt aivan aiheesta, onko siinä kyseessä koristekasvi eli jalostettu sinivuokko. Näin ei ole. Kerrottuteriöinen sinivuokko on aivan luonnon omaa tuotantoa. Jotkut koristekukat, kuten kehäkukka tai kultapallo, on saatu näyttäviksi juuri samalla tavalla. Luonnossa ne molemmat muistuttavat suuresti keltaoranssia päivänkakkaraa.
Ensimmäiset kevätkukat ovat siis pajuja ja puita. Nyt kannattaa kuitenkin lähteä luontoon bongaamaan värikkäämpiä kukkia. Tällaisia kukkijoita ovat vuokkojen lisäksi juuri nyt näsiä, kevätesikko, linnunsilmä ja leskenlehti.
Kysymyksiä minulle voi edelleen lähettää. Vastaan joko somessa tai täällä lehden palstoilla. Ensi kerralla esittelen hyvin yleisen kevätkukkijan, joka kuitenkin jää useimmilta tyystin huomaamatta. Mikähän se mahtaa olla?
Kommentointi on suljettu.