1950-luvulla kymmenet pälkäneläiset kävivät torikauppiaina ennen kaikkea Tampereella Tammelantorilla. Ylivoimaisesti tärkein tuote oli kuuluisa Pälkäneen peruna. Helsingissä vastaavan aseman saavutti Lopen peruna. Ehkä ”lisenssillä” markkinoille tuli muualtakin perunaa noiden paikkakuntien nimellä.
Meidän perheelle torikauppa oli varsin tuttua. Kauppiaana olin lähinnä minä. Minulla on hyvin varhaisesta vaiheesta tarkat kirjanpidolliset tulokset. 1.4.1953 olin myymässä vasta 9-vuotiaana. Myynti oli 3180 markkaa. Seuraava toripäivä oli jo muutamaa päivää myöhemmin 4.4.1953 ja silloin myynti oli 3370 markkaa. Päiväkirjamerkintä 6.6.1953 kertoo, että juuri 10 vuotta täyttäneenä olin aamulla torilla ja iltapäivällä enoni häissä. Täytyy myöntää, että se oli melko tehokasta pikkupojan ohjelmointia ilman minkäänlaista pakotusta.
Kävin Tammelantorilla vuosikausia jopa kolme kertaa viikossa – tiistaina, torstaina ja lauantaina – ainakin heinä-elokuussa. Kulkuneuvona oli lähes aina linja-auto. Asuimme kesäisin sekä Pälkäneellä että Kangasalla. Vaikka myynnissäni oli myös kunnantoimiston puutarhan tuotteita, lähdin torille aina Kangasalta.
Tammelantori -kirjaani olen todennut seuraavaa: ”Lauantaina Pälkäneeltä lähtenyt linja-auto oli täynnä torikauppiaita ja tavaraa myös auton katolla runsaassa määrin. Perillä oltiin viimeistään ennen kello 7:ää, jolloin toriaika alkoi. Samoihin aikoihin tulivat Kangasalan autot. Asiakkaista valtaosa oli läheisten tehtaiden työntekijöitä. Toripaikan varaus oli monesti kovan kilpailun jälkeen tärkeä yksityiskohta. Pikkupoikana en siinä tietenkään kovin hyvin pärjännyt. Myytäviä tuotteita minulla oli monessa eri kopassa. Tuotevalikoima vuosien varrella sisälsi vähintään 20 eri lajiketta, koska meillä oli kauppapuutarha. Torikauppiaana suoritin itsenäisesti tuotteiden hinnoittelun. Luonnollisesti otin tarkasti huomioon muiden kauppiaiden hinnoittelun. Myin myös provisiopalkalla puutarhamme vuokralaisen tuotteita. Tuotevalikoimaan kuuluivat esimerkiksi tomaatit, kurkut, perunat, kaalit, salaatit…”
Työmääräni kesäisin oli objektiivisesti ottaen lähes kohtuuton ilman mitään ulkopuolisten pakotusta. Oppikoulun neljännen ja viidennen luokan välisenä kesänä olin laskelmieni mukaan töissä noin 700 tuntia. Valtava tuntimäärä perustuu siihen, että toripäivää edeltäneenä iltana työt loppuivat vähän ennen puolta yötä. Herätys oli noin kolmelta, joten yöunet jäivät neljään tuntiin. Lauantaina pääsin torille naapurin pakettiautolla viimeistään viideksi, koska oli tärkeää saada hyvä toripaikka. Monet ostajat puhuivat: ”Siitä pojasta tulee kauppias. Siinä on selvä kauppaneuvos. Onko isä opettanut sinut kauppiaaksi, vai onko se syntyperäinen vika?”
Jälkikäteen olen miettinyt, kuinka tuttuja asiakkailleni olivat hyvin yleisesti käyttämäni sanat ”priima” ja ”sekunda”.
Tapani Oksanen
Kommentointi on suljettu.