Julkaisemme vuodenvaihteessa uudelleen vuoden 2021 luetuimpia artikkeleita. Tämä juttu on alun perin julkaistu 28.1.2021.
Työtön näyttelijä opiskelee leipuriksi, perustaa Puumalaan leipomon, jonka kalustaa internetin myyntipalstoilta ostamillaan välineillä ja ottaa päämyyntiartikkelikseen georgialaisen juustoleivän. Tarina, jolle ei voi povata kovinkaan hääppöistä loppua? Väärin.
Viime keväänä Ville Haapasalo laskeskeli, että jos hänen uunituore leipomonsa saa myytyä viitisentuhatta tuotetta kesän aikana, kaikki on sujunut enemmän kuin hyvin ja kesätyöhön on kannattanut ryhtyä.
– Kun 68 päivässä oli sitten myyty 25 000 leipää, aloin miettiä, että pakkohan tätä on jotenkin jatkaa, Haapasalo hymähtää.
Niinpä näyttelijästä leivottiin pitkäaikaisempikin leipuri, ainakin toistaiseksi.
– Ei minusta ollut hakemaan tukia, kun jäin työttömäksi. Työni on nyt tämä, ja tätä teen sen aikaa kun pystyn. Olen saanut paljon jeesiä monin tavoin eri puolilta, mikä on ollut todella hienoa. Tämä on tällainen tämän ajan tarina, ja mielestäni tosi positiivinen sellainen.
Koronatilanteen vaikutettua kansainvälisiin kulkuyhteyksiin Haapasalo on viettänyt aikaa Suomessa yhtäjaksoisesti pidempään kuin koskaan aiemmin; aikaisemmin olleet parin viikon vierailut ovat muuttuneet pian vajaan vuoden mittaiseksi ajanjaksoksi. Matkustamista hän ei ole kuitenkaan jäänyt kaipaamaan.
– Olen 25 vuotta ehtinyt reissata, ja juuri siihen väsyin edellisessä työssäni. Yhtä lailla suhtautuminen näyttelemiseen on hieman muuttunut. Ehdin tehdä sitä pitkään ja se oli ihan jees työtä, mutta pitkästä aikaa nyt on käynyt mielessä, että voisi olla kivaa olla mukana jossakin elokuvassa. Siinä mielessä tauko voi olla hyväkin asia.
Georgialaiselle mafialle kiitos
Haapasalon hatsapurin myyntikojusta leijailee tuoksu, joka tavoittaa kojun edessä mutkittelevan jonon viimeisenkin asiakkaan. Jono on Haapasalolle tuttu ilmiö, vaikka yksittäisen leivän paistaminen ja myynti eivät viekään paljon aikaa. Lyhyen odotusajan moni käyttää nappaamalla leipurista itselleen kuvan muistoksi pikaisen keskustelun jälkeen.
Leipuri itse arvelee menestyksen salaisuuden olevan hatsapurin ja Haapasalon persoonan yhdistelmässä.
Hatsapurin toimivuus oli saanut hänet vakuuttuneeksi jo vuosia aikaisemmin.
– Se on 5000 vuotta vanha ruoka – ja jos ruoka pysyy pinnalla niin pitkään, onhan siinä varmasti jotakin erityistä. Hatsapuri voi olla minkä näköinen ja kokoinen tahansa, mutta pääperiaate on, että taikinaa ja juustoa on aina oltava yhtä paljon. Tuotekehityksessä meillä on tulossa myös lihaversio, jossa on 220 grammaa lihaa, Haapasalo avaa.
Hatsapuri ja Haapasalo kohtasivat jo 1990-luvun alussa silloisessa Neuvostoliitossa.
– Ravintoloita ja kahviloita ei ollut, ja kaupoissa ei ollut ruokaa. Eksyin kerran erääseen kellarinloukkoon hajun perusteella, ja sain sieltä elämäni ensimmäisen hatsapurin. Hieman ihmettelin siellä ilmeitä, kun halusin maksaa. Myöhemmin kävi ilmi, että se oli georgialaisen mafian oma paikka. Kävin siellä silti syömässä hatsapurin joka päivä varmaan puolitoista vuotta ennen kuin kauppoihin alkoi tulla taas tavaraa. Mietin, että jos syö samaa ruokaa puolitoista vuotta eikä kyllästy siihen, pakko sen on olla hyvää.
Silloin Haapasalon mielessä käväisi ajatus, että jos hän joskus eksyisi ravintola-alalle, hän kyllä tietäisi millä tuotteella edetä.
Nyt leipomo on laajentamassa ja se työllistää jo parikymmentä ihmistä, mitä georgialaisen ravintolankin omistava Haapasalo pitää ”aika hauskana näinä aikoina”. Ensi kesänä myyntipaikkoja lienee eri puolilla Suomea 25, ja piakkoin Haapasalon hatsapuri lähtee Lapin hiihtokeskusten valloitukseen yhdeksän vaunun voimin.
– Syötkö heti vai otatko mukaan? En pilko leipää, jos otat mukaan, niin se pysyy paremmin lämpimänä, Haapasalo kääntyy seuraavan asiakkaan puoleen.
Tarina jatkuu.
