Kantrimusisointiaan on viime aikoina levittänyt sosiaalisen median ja pubikeikkojen avulla reippaasti myös Kangasalan Sahalahdella asuva Marko Stenström. Kolmisen vuotta sitten Sahalahden kirkon kupeesta entisen kauppakiinteistön ostanut ja sen remontoinut Stenström sanoo viettävänsä nykyisellä kotikylällään mahdollisimman maanläheistä elämää.
– Perinteisten asioiden äärellä tässä ollaan. Teen itse kuhakeitot, pidän kasvimaata ja leivon leipää. Kanojakin löytyy, Tampereen kaupungin tapahtumatuotantopuolella ahertava entinen Tampere-talon ohjelmapäällikkö myhäilee.
Sopii siis kuvaan, että ikänsä musiikkia harrastaneen miehen esittämät laulut edustavat nimenomaan kantrin sinänsä suht laajaakin tyylilajia. Stenström on koonnut itselleen trubaduuripohjalta vedettävän ohjelmiston, johon keikkakohtaisesti valikoituu pari-kolmekymmentä rallia kaikkiaan 170 opetellusta biisistä.
– Yhtyeeni Marko Stenström & Highway 325 esittää bändiversioita osittain samoista biiseistä, joita yksinkin soitan, mutta mukana on sitten muutakin. Soittokavereinani tässä koplassa ovat itseäni jokusen vuoden vanhemmat herrat Tampereen suunnalta. Heidän taustansa on pitkälti iskelmäpuolella, puolivälissä kuudetta ikävuosikymmentä oleva Stenström sanoo.
Hän aikoi teini-iässä kovasti ammattimuusikoksi ja vietti armeijan jälkeen Kaliforniassa pari vuotta musiikkiopintojen parissa. Soittoharrastus oli alkanut jo 7-vuotiaana pianotunneilla, ja ensimmäisen kitaran Stenström sai 11-vuotiaana.
– Olen ollut aina roots-musiikin ystävä. Nuorena oli rockabilly-touhuja, mutta musisointi jäi taka-alalle, kun tuli perhettä ja työuraa. Kymmenkunta vuotta sitten aloin uudelleen innostua soittamisesta. Keikkaa on sittemmin tehty Tinkerbella & Big Bad Bear -nimisellä kokoonpanolla, joka on yhä hengissä. Viime aikoina olen keskittynyt kuitenkin enemmän tuohon toiseen bändiini.
On myös odotettavissa, että Stenström kasaa vielä kolmannenkin kokoonpanon. Hän nimittäin suunnittelee, että miehen omien sävellysten ja tekstitysten esittämiseen olisi tarpeen olla aivan erillinen bändi.
– Biisien kirjoittaminenhan on minulle rakkain osa musaharrastetta. Taannoin hankin pienen demosoftan tietokoneelleni, joten saan aikaiseksi materiaalia ihan kotioloissa. Lallattelen joitakin melodianraakileita puhelimeen talteen ja sitten demoilen biisiä valmiiksi. Apulannan basisti Ville Mäkinen oli studiossa tekemässä kanssani pohjat pariin kappaleeseen, ja lisää tehdään, kun ehditään, Stenström selittää.
– Tietyt soinnutuskoukut kiinnostavat minua. Allekirjoitan sen ”kolme sointua ja totuus” -sloganin, mutta en välttämättä itse tyydy ihan siihen. Sanoituspuolella liikun kantrin peruslinjoilla eli teen mietiskeleviä ja kaihoisia tekstejä. Surullisissakin biiseissäni on aina edes hieman iloa ja päinvastoin.
Stenström arvelee kantrin noususuhdanteen johtuvan muun muassa siitä, että nykymusiikki on niin ylisiistiksi tuotettua ja teknologian täyttämää. Karummin perusasioissa pysyttäytyvä soitanta on alkanut viehättää ihmisiä.
Miehen omista suosikeista suurin on parikymmentä vuotta sitten edesmennyt Johnny Cash niin äänen kuin muusikkouransa ansiosta. Ykkösbiisintekijäksi Stenström nimeää Kris Kristoffersonin, jonka sahalahtelaismuusikko pääsi tapaamaankin jenkkiherran oltua esiintymässä Tampere-talossa.
Lue myös:
Kantrikeskiviikko: Kun Sydän-Hämeestä kasvoi kantrimusiikin merkittävä keskus
