Teot arjessa ratkaisevat – ”Päiväkotipaikka pitää osoittaa läheltä, jotta pitkät kuskaamismatkat poistuvat”

Mirjam Raudasoja perheineen on siirtynyt muun muassa biokaasuautoon ja lämmitysmuotona on maalämpö. Raudasoja ei enää nykyään osta vaatteita halpakaupoista. Kuva: Kati Pääkkönen.

Mirjam Raudasojaa ympäristö- ja ilmastoasiat mietityttävät.

– Kyllä asioista alkaa olla jo paljon tietoa, ettei niitä oikein pysty ohittamaan. Länsimainen elämäntapa ei ole kovin kestävällä tolalla, ja kyllä sitä miettii, miten ennestään jo kuumiin maihin kaikki vaikuttaa.

Omassa arjessaan Raudasoja pohtii liikkumista paljon. Perhe, jossa on aviopuolison lisäksi 3- ja 5-vuotiaat lapset, omistaa yhden auton, ja sekin on biokaasuauto. Korona-aikana lentomatkat ovat jääneet. Lentämisestä perhe ei ole tehnyt mitään periaatepäätöksiä, mutta pohdintaa sen suhteen tehdään tulevaisuudessa entistä enemmän.

Perhe muutti hiljattain Tampereelta kerrostalosta omakotitaloon Kangasalle, ja nyt on hankittu oma kompostori biojätteille. Kartongit, lasit, pienmetallit ja muovit kierrätetään. Nyt matkaa tulee vähän enemmän näiden viemiseen, mutta kauppareissulla tämäkin onnistuu.

Halpakaupat jääneet

Mirjam Raudasoja ei enää nykyään osta vaatteita halpakaupoista.

– Olen toki siinä mielessä etuoikeutettu, että voin ostaa laadukkaita vaatteita. Ne kestävät yleensä pidempään. Lastenvaatteet kierrätän, mutta muuten olen huono ostamaan itselleni vaatteita kirpputoreilta.

Lämmitysratkaisu on maalämpö, mutta se ei yksinään riitä, vaan sähköä menee silti. Vedenkulutusta on Raudasojasta hieman hankala seurata. Perheessä pestään pyykkiä paljon.

Pitää nähdä kokonaisuus

Mirjam Raudasoja kaipaa ilmastokeskustelun laajentamista yksilötasolta enemmän isoihin kokonaisuuksiin kaupungeissa.

– Kaupunkisuunnitteluun pitää laittaa enemmän rahkeita. Kaupunkeja suunnitellaan edelleen niin, että ihmisten on pakko käyttää autoa.

Ei esimerkiksi ole yhdentekevää, mistä lapselle osoitetaan päiväkotipaikka. Jos sitä ei saakaan lähialueen päiväkodista, on pakotettu kuskaamaan lasta eri puolelle kaupunkia autolla.

– Tämä on lyhytnäköistä eikä tue liikkumista kävellen, pyörällä, julkisilla. Pitää rakentaa laajempi näkemys asioista niin, että myös ympäristö kiittää.

Riitta Rönkkönen kävelee paljon ja kierrättää kaiken, minkä vain voi. Kuva: Kati Pääkkönen.

Tyhjäkäynti lähes jäänyt

Riitta Rönkkönen asuu Kangasalan keskustassa ja käyttää julkisia liikennevälineitä silloin harvoin, kun niitä liikkumiseensa tarvitsee. Asiointi hoituu pitkälti kävellen. Kauppakassi on aina mukana ostoksia tehdessä, joten ei tarvitse ostaa pussia erikseen.

– Teen ostoksia kirpputoreiltakin ja kierrätän kaiken, minkä voin. Nautin hämärästä, joten en pidä turhaan kaikkia valoja päällä, huikkaa Rönkkönen ja kiiruhtaa sitten lenkille ikätovereidensa seuraan.

Sahalahtelaisen Eero Mattilan mielestä Suomikin voi tehdä paljon ilmaston hyväksi, vaikka suurimmat saastuttajat ovat Kiinassa.

– Itse en paljon kuluta. Samat vaatteetkin menevät pitkään, Mattila naurahtaa.

Liikenne on iso saastuttaja. Mattila on ilokseen huomannut, ettei autoja enää juurikaan pidetä tyhjäkäynnillä.

– Kyllä se auto nykyään sammutetaan pieneksikin hetkeksi – ja parempi niin, ettei tule turhia päästöjä ilmanlaatua heikentämään, Eero Mattila kiteyttää.

Eero Mattila on huomannut, että entistä harvempaa autoa pidetään enää tyhjäkäynnillä. Tämä on hyvä ilmanlaadunkin näkökulmasta. Kuva: Kati Pääkkönen.