Hevoskuiskaaminen on mystisentuntuinen, mutta ilmeisen toimiva tapa saada hevonen yhteistyöhön ihmisen kanssa, todellisuudessa noudattamaan ihmisen tahtoa. Väitetään, että menetelmällä päästään tuloksiin uskomattoman nopeasti. Eiväthän käytetyt keinot uusia ole, mutta nyt ne on vain nimetty ja tuotteistettu.
Hevoskuiskauksessa käytetään hevosen omaa elekieltä ja sen luontaisia käyttäytymismalleja. Prosessissa on kolme vaihetta: aloitus, seuraan liittyminen ja seuraaminen. Näissä hevosen annetaan rauhassa havainnoida ihmistä ja uteliaisuuden herättyä lähestyä omalla tahdillaan, lopulta lähteä seuraamaan tätä. Sanotaan, että viimeisessä vaiheessa hevonen osoittaa luottavansa ihmiseen johtavana yksilönä, turvautuvansa tähän ja tottelevansa mielellään.
Entäpä toinen laumaelän, ihminen? Huolestuttavan hyvin toimivat häneenkin samat periaatteet. Ihmiskuiskaaja houkuttelee uteliaisuuden, odottaa, ihminen tarttuu siihen, taas se odottaa, ihmisen uteliaisuus kasvaa kerta kerran jälkeen ja hän tulee kuiskaajan luo aina vain useammin. Ihmiskuiskaaja käyttää taitavasti meidän perustarpeitamme kuten liittymistä ja hyväksytyksitulemista, myös tarvetta turvalliseen auktoriteettiin ja selkeisiin vastauksiin pelottavissa asioissa. Se löytää juuri ne asiat, jotka kuhunkin meistä vetoavat. Lopulta on huomaamatta liu’uttu siihen, että ei tarvitse itse miettiä, mitä ajattelisi, ihmiskuiskaaja täyttää tajunnan ja vie, eikä toinen edes vikise.
Molemmat kuiskaajat ottavat vallan lempeästi ja ilman väkivaltaa. Molemmissa tapauksissa pienempi vie isompaa ja lihaksikkaampaa, usein etäämmäksi tämän omasta, luonnollisesta laumasta. Ihmiskuiskaaja on kaiken lisäksi niin pieni, että se kulkee aina kätevästi mukana taskussa tai laukussa. Siellä se odottaa, että kuiskaillun levottomuus kasvaa, eihän vain mitään tärkeää mennyt ohi, ja hän tulee taas uskollisesti tykö.
Hevoskuiskaajan tavoite on saada koulutettavastaan hyvä, yhteistyökykyinen ja -haluinen ratsu tai vetojuhta. Mikä on ihmiskuiskaajan tavoite? Ettei vain omaehtoisesta ajattelusta huomaamattaan luopunut syötettyjen asioiden vastaanottaja?
Hevoskuiskaaja on helppo löytää ja saada tarvittaessa vastuuseen. Mutta kuka voi osoittaa, missä ihmiskuiskaaja todellisuudessa on vastuuseen laitettavaksi. Ei sillä ole päätä eikä ruumista, johon se henkilöityisi. Se on kuin sienirihmasto: jos osan siitä kaivaa pois, muualla se jo kukoistaa ja voi hyvin. Taskussamme on lopultakin vain sen työkalu. Ikävä kyllä, vastuun voimme ottaa vain me, joille kuiskitaan. Minkä verran ja miten antaudumme kuiskaajan vietäväksi? Käytämmekö aitoa harkintaa ja valintaa siinä, mitä kuiskauksia kuuntelemme? Tämä on onneksemme kuitenkin täysin mahdollista.
