Yleiskuva suomalaisesta vanhustenhoidosta ei ole ruusuinen. Työtä on paljon, tekeviä käsipareja liian vähän, minkä seurauksena hoitajat uupuvat, jäävät sairauslomille tai lähtevät töihin toiselle alalle. Sijaisia ei saa. Rahaa on vähän. Kotiin hoidetaan huonokuntoisia, jopa liikuntakyvyttömiä vanhuksia, joiden luona hoitajat ehtivät piipahtaa lyhyesti muutaman kerran päivässä.
–Hirveän paljon huonoa, ala-arvoista vanhustenhoitoa. On myös hyvääkin, geriatri, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä tiivistää.
Mitä pitää tehdä, jotta vanhukset saavat parempaa hoitoa? Kivelä antaa vastaukseksi painavan viestin suurille ikäluokille.
–Äänestäkää oman puolueenne sisällä ehdokkaita, jotka ovat ottaneet hoitaakseen vanhustenasiat. Seuratkaa vaalien jälkeen edustajan toimintaa, painostakaa, koska poliitikoilla on niin paljon asioita hoidettavina, että ilman muistutuksia osa niistä unohtuu.
–Myös hyvinvointialueiden päättäjiä pitää pommittaa.
Seuraavat eduskuntavaalit ovat keväällä 2023.
Hoidossa rikotaan lakia
–Me saamme parannuksen aikaan, kun ryhdymme tarpeeksi paljon painostamaan poliitikkoja, uskoo itsekin suuriin ikäluokkiin kuuluva, vuonna 1947 syntynyt Sirkka-Liisa Kivelä.
–Me emme ole kestävyysvaje. Me iäkkäät ja ikääntyneet ja meidän vanhempamme olemme nostaneet Suomen tähän tilaan. Meillä on asema yhteiskunnassa. Siksi meillä on oikeus vaatia, ettei meitä saa syrjäyttää. Vaikka puhumme vanhuksista ja vanhusten aseman parantamisesta, niin emme ole muita ikäluokkia vastaan.
Hyvän vanhusten hoidon määreet on kirjattu vanhuspalvelulakiin, jonka mukaan hoitoa saava vanhus voi muiden muassa kokea olonsa turvalliseksi, voi osallistua mielekkääseen toimintaan sekä kokea elämänsä merkitykselliseksi ja arvokkaaksi.
–Vanhustenhoidossa rikotaan lakia, Kivelä täräyttää ja antaa esimerkiksi huonokuntoisen, yksin kotona asuvan vanhuksen, jonka luona hoitaja käy jonkun kerran päivässä.
–Nyt on viimeistä viimeisin aika kehittää pitkäaikaishoitoa, sillä kymmenen vuoden kuluttua suuriin ikäluokkiin kuuluvat ihmiset ovat keskimäärin 85-vuotiaita, hän muistuttaa.
Vielä vanhuspalvelulain rikkomuksia ei ole viety oikeuteen käsiteltäviksi. Sirkka-Liisa Kivelä on ollut asiantuntijana kolmessa tapauksessa, joissa kunta on tehnyt hänen mielestään täydellisiä rikkomuksia.
–Näissä tapauksissa omaiset menivät kuntien viranhaltijoiden puheille ja saivat hoitoon parannuksia.
Omaisten toiminnan merkitys kohoaa erityisen suureksi silloin, kun hoitoa tarvitseva vanhus ei enää pysty tai osaa hakea apua itselleen. Kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat lapsettomat vanhukset.
Rikkaille hoitajat kotiin
Miten käy, jos nykyiseen tilanteeseen ei tule muutosta?
–Rikkaita ikäihmisiä on aika paljon. Rahalla saa hoitajan kotiin, mikä taas ei ole tasa-arvoista, sillä julkisen vallan tehtävänä on taata kansalaisille riittävät terveyspalvelut. Tehtävä on lakiin kirjattu.
–Iso pelko on, että rikkaat vetävät lähihoitajat ja hoiva-avustajat kotiin. Niin käy, jos ei tehdä jotain, Sirkka-Liisa Kivelä linjaa.
Lakiin kirjatun, riittävän hoidon toteutuminen vaatii Kivelän mukaan lisää rahaa, enemmän hoitajia ja hoiva-avustajia, joiden työnkuva tulisi määritellä tarkaksi. Ilman ulkomaista työvoimaa ei Suomessa pärjätä.
–Kielikoulutuksen lisäksi heille on annettava eettistä koulutusta, hän mainitsee.
Kaikkinensa Kivelä näkee tarpeelliseksi kehittää kotihoidon ja laitoshoidon väliin sijoittuvia palveluita, kuten esimerkiksi perhehoitoa, yhteisöasumista ja päivähoitoa.
–Perhehoidosta on hyviä kokemuksia. Ylipäätänsä hoitoyksiköt ovat Suomessa liian suuria.
Omaishoitajille terveystarkastukset
Suomessa on noin 50 000 omaishoitajaperhettä, joissa yleisimmin iäkäs omainen hoitaa puolisoaan. Omaishoitajan vapaat toteutuvat pääsääntöisesti niin, että hoidettava menee viikoksi hoivayksikköön.
–Hoivayksiköt eivät ole satsanneet omaishoidettavien kuntouttamiseen ja sosiaaliseen viriketoimintaan. Hoidettavat eivät yleensä halua mennä laitoksiin, minkä lisäksi hoitajat epäilevät, että hoidetaanko omaista niissä oikein, sanoo itsekin miehensä omaishoitajana toiminut Sirkka-Liisa Kivelä.
Kivelän omassa tilanteessa ratkaisuksi tuli kaupungin myöntämä palveluseteli, jonka turvin saatiin hoitaja kotiin vapaapäivien ajaksi.
–Omaishoitoa pitää kehittää tarjoamalla hoidettaville kuntoutusta ja hoitajille terveystarkastuksia. Myös omaishoitajien valmennukseen ja vapaiden järjestämiseen on panostettava.
Viime vuosien suuntauksen mukaan vanhusten laitoshuoltoa on ajettu alas, mutta ympärivuorokautista palveluasumista ei kuitenkaan ole riittävästi lisätty. Samalla hoivaa tarvitsevien ikäihmisten kotona-asuminen on entistä yleisempää. Kodeissa sinnittelee sellaisiakin huonokuntoisia vanhuksia, joiden paikka olisi jo ympärivuorokautisessa hoivayksikössä.
Emeritaprofessori, tutkija, yhteiskunnallinen vaikuttaja Sirkka-Liisa Kivelä vieraili Mikkolan Navetalla Luopioisissa lauantaina esitetyn dokumenttielokuvan Armotonta menoa -hoivatyön lauluja katselutilanteessa.
