Olisiko jo aika laittaa vesipeli poikki?

Asian parissa painineet ovat saaneet jälleen postia tekopohjavesilaitoshankkeen tiimoilta. Korkein hallinto-oikeus pyytää nyt vastaselityksiä lausuntoihin, jotka on jätetty Tavasen Pälkäneen tuotantoalueen lupa- ja suunnitelma-asioihin liittyen.

Pälkäneellä hanketta on vastustettu lähes sen alkuvuosista lähtien. Huoli on ollut niin suuri, että tekopohjavesilaitos on nähty kummittelemassa sielläkin, missä sen on kiistetty olevan – maakuntakaavan, pohjavesialuerajauksen tai Punamultalukon luonnonsuojelualueeksi rekisteröitymisen viipymisen taustalla. Vaikuttamismahdollisuudet hankkeeseen on koettu vähäisiksi, ja osalla oikeustajua on koetellut tilanne, jossa laitosta rajoituksineen ja ympäristövaikutuksineen ollaan tuomassa väkisin toisen kunnan alueelle.

Kangasalla suhtautuminen on vuosien varrella huojunut. Valtuusto on linjannut ja toivonut, mutta jälkikäteen katsoen muodollisiksi jääneitä ”pikaisesti käynnistettäviä” irtaantumisneuvotteluita lukuun ottamatta halua tai rohkeutta viedä asiaa eteenpäin ei ole ollut Valkeakosken tyyliin. Syystä tai toisesta Kangasala ei ole halunnut myöskään lähteä laittamaan kapuloita rattaisiin ja käyttää yksiselitteistä vesilain suomaa oikeuttaan Raikun vedenottamon pitämiseen yksin itsellään.

Kritiikki tekopohjavesilaitoksen ympäristövaikutuksia kohtaan on viime vuosina kasvanut. Toisaalta esimerkiksi valtuustoissa harva on tarkasti perillä pitkään pyöritetyn hankkeen vaiheista – monikaan nykyvaltuutettu ei Kangasalla ole istunut luottamushenkilön pallilla 2000-luvun alkuvuosina, jolloin Tavase laati tuoreimman YVA-selvityksensä. Tampereella päättäjiä on määrällisesti vaihtunut vuosien saatossa vielä enemmän, ja aihe on useimmille jäänyt etäiseksi: oikeuskäsittelyineen monimutkainen vesihuoltohanke kaukana toisten kuntien alueella ja toisaalta kaupungin budjettiin suhteutettuna pienet liikkuvat euromäärät tuskin herättävät monenkaan intohimoja.

Yli kuusi miljoonaa euroa hankkeeseen, jolla ei ole vielä edes voimassaolevaa lupaa, on kuitenkin paljon. Pälkäneellä kunnanvaltuusto mietti juuri, onko kunnalla varaa sijoittaa Nuijantaloon kymmeniätuhansia euroja, ja Kangasalla valtuustossa ihmeteltiin satojentuhansien tai miljoonien eurojen rahavuorta, joka saataisiin upotettua Raikun koulun korjaamiseen tai siirtotiloihin.

Pälkäneen seurakunnan eräässä lausunnossa vuonna 2020 todettiin, että puutteellisista selvityksistä ja niiden toistuvista täydentämisistä johtuva lupaprosessi on venynyt asianosaisten kannalta jo kohtuuttoman pitkään eikä hanketta voi perustella ainakaan sen kiireellisyydellä. Olisiko nyt aika siirtää katseita muihin ratkaisuihin ja asioihin?