Kallistunut sähkön hinta ja pelko huippukulutusta leikkaavista sähkökatkoista laittoivat varautumaan talveen eri tavalla kuin ennen. Monet puukauppiaat myivät talven varastonsa jo syksyllä ja nuohoojien kalenterit täyttyivät.
Nuohottavana ja tarkastettavana oli puuhelloja ja saunan vesipatoja, joita ei ollut käytetty aikoihin. Takkojen ja puu-uunien kunto haluttiin varmistaa ennen talvea, sillä nyt ei pidettäisi tunnelmatulia, vaan lämmitettäisiin taloa.
– Puhelin alkoi piristä, kun sähkön hinta lähti nousemaan, Luopioisissa nuohoava Antti Murtomäki sanoo.
– Ikinä ennen ei ole ollut yhtä kiireistä syksyä, Pälkäneen kollega Mika Veija kertoo.
Malttamattomimmat tarjosivat vaikka tuplahintaa, jos nuohoojan saisi nopeasti. Jotkut tamperelaisnuohoojat laittoivat välillä puhelimet kokonaan kiinni. Pälkäneellä suma purkautui loppuvuodesta.
Nuohoojat opastivat tulisijan käytössä
Syksyllä pelättiin mitä tapahtuu, kun tottumattomat lämmittäjät ottavat käyttöön rapistuneita tulisijoja. Pelko on osoittautunut turhaksi.
– Tulisijojen tarkistuksen lisäksi moni kaipasi neuvontaa takan tai puuhellan käyttöön. Ohjeita annettiin sekä puhelimessa että paikan päällä, Antti Murtomäki kertoo.
Nuohoojien kiireet periytyivät muurareille, jotka kiersivät korjaamassa havaittuja puutteita. Yleensä ne löytyvät rapautuneesta tulisijasta tai piipun päästä.
– Vesikaton yläpuolinen osa piipusta on säiden armoilla. Se on onneksi aika helppo korjata. Mutta toisinaan koko hormi on niin rapautunut, että se pitää uusia tai pinnoittaa, Mika Veija sanoo.
Nuohooja tietää arat paikat, kuten kiukaan liitoshormit. Jos hormi tai kiuas on puhki, se aiheuttaa sekä palo- että häkävaaran.
– Häkä on siitä petollista, että sitä ei heti huomaa, Antti Murtomäki sanoo.
Tuttu nuohooja voi katsoa myös piipun ympärille
Piirinuohousjärjestelmä ja siihen liittynyt hintasääntely päättyivät neljä vuotta sitten. Uudistus korosti kiinteistönomistajan vastuuta. Hänen on huolehdittava, että kodin ja ympärivuotisesti käytetyn mökin tulisijat nuohotaan vähintään kerran vuodessa. Kyse ei ole pelkästään paloturvallisuudesta, vaan myös tulisijan lämmitystehosta. Kun hormit vetävät, puu palaa puhtaasti ja tuottaa eniten lämpöä.
Uudistuksen toivottiin myös tuovan alalle uusia yrittäjiä ja kilpailua. Taksialalla vastaava sääntelyn purku nosti hintoja ja heikensi palveluita maaseudulla. Nuohoojat eivät ole lähteneet kaupunkiin kilpailemaan, sillä maalla riittää nuohottavaa ja asiakkaat ymmärtävät, että palvelut pysyvät lähellä, kun niitä käytetään.
Paikallistuntemuksesta on myös etua. Tutulle on helpompi vinkata alkavista vaurioista. Vaikkei nuohooja mikään talon kuntotarkastaja olekaan, piipun ja tulisijan ympärillä silmiin sattuu muutakin.
– Eivät iäkkäät ihmiset kiipeile katolla, joten totta kai kerron, jos siellä näkyy repsottavia peltejä, haljennutta huopaa tai muita vaurioita, Antti Murtomäki sanoo.
Energiakriisi ei koettele puulämmittäjää
Nuohooja Antti Murtomäki keräilee suojaksi leviteltyjä sanomalehtiä ja esittelee siistiä tulipesää.
– Tuhka ja noki kertovat, mitä tulisijassa on poltettu ja ennen kaikkea miten.
Väitetään, että koivu nokeaa. Murtomäen mukaan puulajia suurempi merkitys on sillä, että puu on kuivaa ja se saa palaessaan riittävästi ilmaa.
– Tulisijassa pitäisi polttaa pelkästään puuta eikä roskia.
Aitoolaisen Harri Valtosen tulisijoissa ei ole huomautettavaa. Se ei ole nuohoojalle yllätys, sillä puulla lämpenevässä talossa niistä pidetään huolta.
Ahkerimmassa käytössä on puukattila, joka lämpenee talvella päivittäin. Se lämmittää 1800 litran varaajaa, jonka vesi kiertää lattialämmitysputkistossa. Varaaja lämmittää myös käyttöveden.
Lisäksi talossa on puusauna ja varaava takka.
Sähkön hinta lähes kymmenkertaistui
Harri Valtonen varautui talveen ajoissa ja tilasi tutulta kauppiaalta jo kesällä 25 mottia puuta. Mutta kun hän syksyllä haki pari ensimmäistä kärryllistä, kävi ilmi, ettei puuta riittänytkään sovittua määrää. Kysyntä oli yllättänyt kauppiaan.
– Onneksi toiselta paikalliselta löytyi puuta ja sen pitäisi riittää ainakin syksyyn.
Kun puut olivat liiterissä ja pihassa, talven tulo ei huolettanut.
Puulämmityksen ansiosta reilun 140 neliömetrin talon vuotuinen sähkönkulutus jää 4000 kilowattituntiin. Sähköä kuluu lähinnä valaistuksessa, sähköhellassa ja lämmityspumpussa, joka kierrättää puukattilassa lämmitettyä vettä lattian alla.
Viime vuoteen saakka sähkölasku oli mitätön, sillä Harri Valtonen oli tehnyt edullisen kaksivuotisen sopimuksen. Syksyllä kiinteähintainen sopimus päättyi ja sähköyhtiö tarjosi tilalle uutta yli kymmenkertaiseen hintaan. Valtonen tarttui tarjoukseen, kun hinta kohtuullistui 28 senttiin kilowattitunnilta. Hän tietää, että pörssisähköllä talvesta olisi selvinnyt edullisemmin, mutta pienen kulutuksen vuoksi se ei harmita.
– Tykkään varmuudesta, enkä halua kytätä pörssisähkön hintoja ja säätää kulutusta edullisimmille tunneille. Kiinteän hinnan ansiosta sähkölaskun suuruuden tietää kaksi vuotta eteenpäin.
Kattila ei kestä sähkökatkoja
Puun lisäksi varaajan voisi lämmittää myös sähköllä.
– Nykyisillä hinnoilla se ei tulisi mieleenkään, Harri Valtonen sanoo.
Puulämmityskin vaatii sähköä, jolla vettä kierrätetään kattilassa ja putkistossa. Kun syksyllä alettiin varoitella kiertävistä sähkökatkoista, Valtonen harkitsi aggregaatin hankintaa. Varavirta takaa, ettei kattila kiehu sähkökatkon aikaan.
– Edellinen kattila ylikuumeni liian monta kertaa, kun sähköt katkeilivat. Kun kaapelit kaivettiin maahan, sähkökatkoja on harvemmin ja ne ovat lyhempiä.
Kattila on talviaikaan lämmitettävä vähintään joka toinen päivä. Lisäksi kattila ja sen kanavat on nuohottava muutaman kuukauden välein, sillä tuhka ja noki laskevat hyötysuhdetta. Sen voi tehdä itse.
– Kattila ei ole kamiina tai mökkikiuas. Sitä on osattava huoltaa ja käyttää. Pesää ei kannata ladata kerralla täyteen, koska siinä kiertävä vesi ei ehdi ottaa lämpöä vastaan.
Reunamerkintä
Mikä on loppulasku hyvityksen, alennuksen, vähennyksen ja tuen jälkeen?
Sähkölämmitteisessä talossa on vaikea pienentää kulutusta, kun on jo vuosia lämmittänyt puulla ja ilmalämpöpumpulla. Kännykkäsovellus paljasti, että loka- ja marraskuussa sähköä kului jokseenkin edellisvuoden tahtiin. Joulukuun pakkasilla harkinnassa oli jo sähkökaappivisiitti. Lämpöä karkaisi vähemmän, jos ilmanvaihdon sammuttaisi osaksi päivää.
Yllättäen kulutuskäyrä kääntyi laskuun ilman sulakkeiden irrotteluakin. Pyykinkuivuri alkoi oireilla omituisilla äänillä ja merkkivaloilla. Huoltomiehen kutsumisen sijaan kylpyhuoneeseen viriteltiin lisää kuivausnaruja.
Kulutuskäyrä tasaantui, vaikka jouluvalmisteluiden aikaan uuni hehkui kuumana joka päivä. Vielä kuivuria suurempi merkitys oli saunalla. Edellistalvina se oli lämmennyt harva se ilta, mutta nyt löylynheitosta olisi ollut vaikea nauttia, kun energiantuotanto kipuili äärirajoilla.
Joulukuun keskilämpötila oli lähes sama kuin vuotta aiemmin, mutta sähkönkulutus pieneni 31 prosenttia. Lisäksi kulutus siirtyi yötunneille, kun varaajan lisäksi myös kylpyhuoneen lattia lämpenee yösähköllä.
Kulutuksen merkittävästä pienenemisestä huolimatta joulukuun sähkölasku kolminkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Syynä on toistaiseksi voimassa oleva sopimus, jonka hintaa on korotettu vuoden aikana neljästi. Lähes 450 euron loppusumma olisi ollut yli 50 euroa suurempi ilman lämmityskauden arvonlisäveroalea. Mikäli hallituksen kaavailut toteutuvat, joulukuun laskusta hyvitetään lisäksi 180 euron osuus.
Neljältä talvikuukaudelta maksettava sähköhyvitys on tarkoitus laskea marras–joulukuun kulutuksen perusteella. Valtion piikkiin otettaisiin 90 euron omavastuun ylittävästä sähkölaskusta puolet, joten marras–helmikuulta olisi tiedossa yhteensä satojen eurojen hyvitys.
Myös sähköyhtiö reagoi kriisitalveen. Toistaiseksi voimassa olevan sopimuksessa päiväsähkön hinta oli nostettu jo yli 40 senttiin kilowattitunnilta ja yösähkön lähes 30 senttiin. Yhtiö tarjosi puoleksi vuodeksi 20 sentin kiinteähintaista sopimusta. Siihen on leivottu säästökannuste: lasku pienenee, jos kulutus ajoittuu halvoille tunneille.
Sähköhyvityksen ja arvonlisäveroalennuksen lisäksi on päätetty verotukseen vaikuttavasta sähkövähennyksestä ja Kelan kautta maksettavasta sähkötuesta. Hyvityksillä, alennuksilla, vähennyksillä ja tuilla pyritään auttamaan tukalimmassa tilanteessa olevia. Niiden ansiosta sähkölämmittäjä odottelee lopputalven pakkaskelejä hieman rauhallisemmin mielin, vaikka sähköstä maksaisi kovaa hintaa.
Pikavauhdilla päätetty himmeli on kuitenkin niin monimutkainen, että talven lämmityskulujen laskeminen on jokseenkin mahdotonta. Lisäksi vaarana on, että tärkein unohtuu. Sähköä pitää säästää, koska energiaa ei enää tuoda Venäjältä. Säästämisessä ylivoimaisesti paras motivaattori on sähkön hinta.
