Suunnistuksesta tuli Minna Rauaksen perheelle yhteisen ajanvieton väline – ”Aina ei ole pakko kilpailla”

Kun Minna Rauas muutti perheineen Pälkäneelle, lapset menivät suunnistuskouluun ja vanhemmat lähtivät harrastustoimintaan aktiivisesti mukaan. Suunnistuksesta tulikin varsin nopeasti koko perheen yhteinen harrastus.

Suunnistaessa voi mennä omaan maailmaansa.

Minna Rauas kertoo suunnistamisen vaativan sellaista keskittymiskykyä, että pää varmasti tyhjenee arjen huolista ja kiireistä. Rasteja etsiessä mukana on vain kartta ja oma ajatus.

Pälkäneen Luja-Lukon suunnistusjaoston junioritoiminnan vastaavana työskentelevän Rauaksen työnkuvaan kuuluu esimerkiksi suunnistuskoulun järjestäminen yhdessä suunnistusjaoston kanssa, ja tietenkin nuorten suunnistajien eteenpäin kannustaminen. Rauas suunnistaa myös itse, mutta ei koe olevansa yhtä aktiivinen suunnistaja kuin lapsensa.

– Olen minä silti kolme kertaa osallistunut Jukolassa Venlojen viestiin, hän sanoo.

Lajin pariin Rauas päätyi, kun hän muutti perheineen Pälkäneelle. Lapset menivät suunnistuskouluun, ja vanhemmat olivat harrastustoiminnassa aktiivisesti mukana. Suunnistuksesta tulikin varsin nopeasti koko perheen yhteinen harrastus.

 

Ei pelkkää juoksemista

Eniten aikaa suunnistuspoluilla viettää Rauaksen poika Väinö. Väinön, 13, mielestä lajissa pärjää pitkälle jo sillä, että on hyvä peruskunto ja osaa tulkita karttaa, joskin kartalla pysymisen hän nostaa suunnistuksen vaikeimmaksi osa-alueeksi. Isomman harjoittelumäärän perässä Kangasalan SK:hon siirtynyt Väinö kokee suunnistamisen erityisen mielekkääksi, koska siinä pitää tehdä ja tietää enemmänkin kuin juosta.

Lajiin tutustuville, aloitteleville suunnistajille Väinö antaa vinkiksi suuren harjoittelumäärän. Hänen äitinsä antaa vähintäänkin yhtä hyviä vinkkejä.

– Aina ei ole pakko kilpailla. Rastien etsinnän voi ottaa kävelyn tai lenkin osaksi, jolloin niistä voi tulla mielekkäämpiä, Rauas pohtii.

Hän muistuttaa, että vertailua kannattaa tehdä aina omaan tasoon eikä toisiin suunnistajiin.

Suunnistaessa kehittyy hyvä kunto, ja samalla tulee vietettyä aikaa raittiissa ulkoilmassa. Rauaksen mukaan suunnistuksen myötä alkaa myös hahmottaa paremmin ympäristöään ja siten kehittyy ”suunnistajan katse”. Hän myös huomauttaa suunnistuksen olevan loppupeleissä hyvin erilaista kuin vieraassa ympäristössä navigoiminen. Erilaiset tekniset apuvälineet, kuten Google Maps, toimivat hyvin eri logiikalla kuin kartta ja ihmismieli. Esimerkiksi Mapsin kaltaisiin sovelluksiin voi vain suoraan syöttää halutut kohteet, ja se tarjoaa reitin perille. Suunnistaessa paras reitti pitää muodostaa itse.

 

Yhteistä aikaa

Rauas on ollut Luja-Lukon toiminnassa mukana Pälkäneelle muuttamisestaan asti. Kaikkiaan hän on ollut varsin tyytyväinen siihen tapaan, jolla suunnistusjaosto operoi, ja esimerkiksi suunnistuskouluissa on aina ollut hyvin harrastajia mukana.

Toiminnassa tähdätään jatkossa siihen, että harrastustoimintaan saataisiin mukaan lisää perheitä. Jaoston tämän vuoden teema ”vanhemmat mukaan” auttaa tuon tavoitteen saavuttamisessa. Rauaksen mielestä on tärkeää, että vanhemmat viettävät aikaa lastensa kanssa. Toisinaan hektisen arjen keskellä yhteinen harrastus tuo helposti koko perheen yhteen.

– Tämä ei ole lainkaan hullumpi harrastus koko perheelle, hän kokee.

Vaikka suunnistaessa ollaan siinä omassa maailmassa, se voi silti olla perheen yhteinen asia. Näin on ainakin Rauaksen kotona.

Rauaksen perheen 13-vuotias poika Väinö kokee, että hyvällä peruskunnolla ja kartantulkintakyvyllä pääsee suunnistuksessa jo pitkälle. Pelkkä juoksuvoima ei kuitenkaan ratkaise.