Kesän kohinaa – ”Taas on meneillään se aika vuodesta, jolloin meillä vanhuksillakin on tavallista enemmän elämää ympärillä”

Mymmeli.

Taas on meneillään se aika vuodesta, jolloin meillä vanhuksillakin on tavallista enemmän elämää ympärillä. Jälkipolvet kun ovat kesälomilla ja poikkeavat joksikin aikaa tänne Sydän-Hämeen suveen. Me ikääntyneet ”tytöt” istuttiin päiväkahvilla Liekin terassilla ja tuumailtiin vierailujen vaikutuksia mummojen sielunelämään.

Yksi meistä kertoi kokevansa pelkkää iloa ja elämänhalun kasvua, kun pirtissä pyörii noin kymmenvuotias veitikka. Hän ottaa isoäidin mukaan leikkeihin ja ahmii tämän tekemiä herkkuja. Isoisäkin kelpaa kaveriksi pallopeleihin ja onkireissuille. Toisella taas oli kokemusta parikymppisistä neidoista, jotka elävät jo omaa elämäänsä. Yhteydet poikaystäviin olivat tärkeämpiä kuin juttelu vanhanaikaisen mummon kanssa. Jos yrittää virittää keskustelua itselle tärkeistä asioista, saa pian huomata, että elää jotakin mennyttä vuosisataa eikä ymmärrä ajankohtaisia asioita.

No, hänkin totesi toki, että ihan kiva tavata noita nuoria. Ehkä ehtii kokea senkin, kuinka he tulevat mummolaan oman pienen vauvansa kanssa, ja sukupolvien jatkumo on ihmeellistä. Kolmannella meistä oli useamman lapsensa lapsia, jotka vierailevat eri aikoina. On pääasiassa kivaa, mutta joskus mummo uuvahtaa, kun nuoriso tuppaa juosta uimarannalla ja kylän riennoissa yömyöhään. Kirkastusjuhlien aikaan jää vanhustenkin unet vähiin, kun ei osaa aamulla myöhään nukkua. Myös ruokatottumukset ovat nuorilla joskus kovin oudot. Ei kelpaa mummon lihapullat, jos ollaan kasvissyöjiä.

Joskus isovanhempien ja lastenlasten välillä on isojakin ikäeroja. Yksi totesi, että hänellä on 74 vuotta itseään nuorempi lapsenlapsi. Siihen toinen, että eihän tuo mitään, jos ajattelee presidenttiämme Saulia, joka voi hyvinkin tulla isoisäksi satavuotiaana, Aaro-poikansahan olisi silloin vasta noin kolmekymppinen.

Iästä puheen ollen, näyttää siltä, että maamme uuden hallituksen jäsenten keski-ikä olisi hiukan korkeampi kuin edellisen. Ainakaan pääministeri ei ole enää mikään nuorukainen. Mummon muistin mukaan oli edellisellä kaudella joku ministeri jopa äitiyslomalla. Sellainen on varmaan nykyajan tasa-arvoisessa Euroopassakin harvinaista.

Me vanhat eläkeläiset toivomme, että uusi hallituksemme olisi ikäihmisille armollinen, etteivät meidän elinolosuhteemme kovasti heikkenisi. Mutta eletään päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä maailmassa tapahtuu. Kaikenlaisia pelottavia näkymiä esiintyy. Eivätkä ne ole pelkästään vain raha-asioita koskevia.

Mymmeli