Koulunuorisotyöntekijänä Pälkäneellä aloittanut Camilla Sirén tulee ovella hymyillen vastaan ja pyytää odottamaan tovin. Keskustelu nuoren kanssa on vielä vähän kesken. Hienoa, nuorta kuullaan!
– Tuntuu kuin olisin ollut täällä pidempäänkin, mutta kouluhan tosiaan vasta alkoi. Alku on sujunut oppilaisiin tutustuessa. Olen kierrellyt oppitunneilla ja koulun käytävillä, Kangasalan Kaivannosta kotoisin oleva Sirén kertoo.
Pääpaino on kolmessa asiassa: läsnäolon vahvistamisessa, poissaolojen ennaltaehkäisyssä ja kouluviihtyvyyden lisäämisessä.
– Olen opetukseen sitomaton turvallinen aikuinen, joka ei anna arvosanoja. En arvioi enkä arvostele. Kohtaan nuoria ja kuuntelen heitä.
Vuosi sitten syksyllä kunnassa aloitti kouluvalmentajana Jarmo Kiljunen. Miten tehtävänne eroavat toisistaan?
– Jarmo on työparini. Suurin ero on siinä, että olen toistaiseksi vuoden määräaikaisena. Keskityn vahvasti poissaolojen ennaltaehkäisyyn.
Ero on myös siinä, että koulunuorisotyöntekijä tekee töitä yläkoululaisten ja lukiolaisten parissa. Hänet voi tavata päivittäin Virran yksikössä. Kouluvalmentaja käy yläkoulun lisäksi myös alakoulujen puolella.
Tärkeintä tulla huomatuksi
Koulutyön vasta alettua moni rehtori on valtakunnallisesti voivotellut ilmiötä, ettei oppilas tule lainkaan kouluun. Huolestuttavat poissaolot ovat lisääntyneet. Camilla Sirénillä on vasta vähäinen kokemus Pälkäneen tilanteesta, mutta kokonaan vieras ilmiö ei ole täälläkään.
– Pääpaino on ennaltaehkäisyssä – siinä, ettei turhia poissaoloja pääsisi edes syntymään. Kun tällaista huomataan, koetan heti saada yhteyden nuoreen ja hänen kotiinsa.
Tärkeintä tässäkin on kohdata nuori. Taustalla voi olla esimerkiksi kiusaamista, yksinäisyyttä, masennusta, hankaluuksia kotona.
– Kaikki lähtee liikkeelle puheyhteydestä ja myönteisestä kohtaamisesta. Kouluviihtyvyyttä yritetään kasvattaa.
Sirén toteaa koronan jättäneen jälkensä nuoriin. Liian monella on hätä, vaikka suuri osa nuorista voi hyvin.
– Vaikka Pälkäneen tilanne ei vielä ole niin hyvin hahmottunut, kyllä se jotain kertoo, että minut on palkattu kuntaan lisäresurssiksi.
Aina ei tarvitse neuvoa
Camilla Sirén on noin pari kertaa kuukaudessa mukana myös nuorisotiloissa ilta-aikaan.
Jo tässä vaiheessa hän on huomannut kohtaamiselle olevan suuri tarve. Nuori voi haluta tulla juttelemaan niitä näitä tai sitten voi olla murheita, huolia, iloja, mitä vain. Voi olla niinkin, että nuorisotyöntekijä on ainoa kontakti nuorelle koko päivänä.
– Vahvuuksien kautta nuoren identiteetti kehittyy. Aina ei tarvitse myöskään olla neuvomassa. Tehtäväni on olla läsnä ja kuunnella.
Camilla Sirénin, 32, mielestä parasta työssä on nuoren innostaminen ja motivoiminen. Monesti sitä itsekin herkistyy.
Vapaa-ajalla musiikki näyttelee isoa roolia musiikkipedagogin pätevyyden omaavan Camilla Sirénin elämässä. Hän toimikin pop- ja jazz-laulunopettajana ennen vanhempainvapaataan, josta hän siirtyi Pälkäneelle.
– Musiikki on sieluni. Laulan ja soitan pianoa ja kitaraa. Puolitoistavuotiaan tyttäreni kanssa käyn muskarissa.
Lue lisää:
Jarmo Kiljunen aloitti kouluvalmentajana Pälkäneellä – ”Joka päivä tapaan mahtavia tyyppejä”
