Illassa lauletaan virsikirjasta raskaan sarjan virsiä, joissa käsitellään kaunistelematta ihmiselämän pelkoja, ahdistuksia ja kuolema. Virret sopivat hengeltään myös tähän pimeään marraskuuhun, kirkkovuoden lopun aikoihin.
Virsikirjassa on lauluja ja tekstejä 1600 vuoden ajalta. Vaikka maailma on muuttunut paljon vuosisatojen varrella, parhaat virret ovat ajattomia.
Virsikirjan käyttö ja musiikki muutenkin painottuu jopa hengellisissä asioissa mukaviin lauluihin. On perhosia, aurinkoa, lempeänrakastavaa hymyä. Ihan kivaa toki sellainenkin, vaan elämä kun ei silti yleisesti ottaen mene niin. Vuosisatojen ajan ihmiset ovat sanoittaneet kuolemanpelkoaan, kipujaan, ahdistuksiaan ja riittämättömyyden tunteitaan virsiksi. Samalla he ovat löytäneet lohdutuksen ja toivon kristinuskon sanomasta. Vanhat virret ovat realismissaan raskaita ja synkkiä, mutta siksi juuri elämänmakuisia ja lohdullisia. Niiden sisäinen kontrasti on suuri. Ne eivät jätä kylmäksi.
Virret ovat iät ja ajat tuoneet ihmisille lohdutusta, sillä yksikään virsi ei ole sanomaltaan pelkästään synkkä, vaan ne sisältävät myös toivoa. Lopussa päästään toivoon ja kirkkauteen. Valkeus ei tunnu miltään ilman pimeyttä.
Synkkien virsien ilta pidetään Pälkäneellä keskiviikkona 29. marraskuuta kello 18 Tommolan kappelikirkossa. Virsiä laulattaa kanttori Matti Huomo.
