Hankkeiden lukumäärät ja sisällöt eivät välttämättä luo alueelle mitattavissa olevaa konkreettista elinvoimaa tai kerro siitä, mutta välillisesti niillä voi olla suuria vaikutuksia. Sydän-Hämeessä, jo pelkästään Pälkäneen alueella, pyörii valtava määrä erilaisia hankkeita, joista osa on aloittamassa hankematkaansa ja osa päättämässä sitä. Esimerkiksi kiitellyn Yhteinen Pälkäne -hankkeen tiimoilta on alkamassa monen odottama jatko-osa, ja työllisyyteen keskittyvä Työtie 2.0 -hanke seisahtui päätepysäkilleen marraskuun lopussa.
Jatko-osana vuosien 2018–20 vastaavalle hankkeelle liikkeelle lähteneessä työllisyyspoliittisessa hankkeessa olivat mukana Pälkäneen kunnan ja TE-toimiston lisäksi Urjala, Akaa ja Valkeakoski. Tietyö 2.0:n lähtökohtana oli edistää työttömien työnhakijoiden työllistymistä niin, että hanke ei itsessään palkkatukityöllistä, vaan asiakkaan tarpeista lähtevässä uravalmennuksessa sovitetaan mahdollisimman hyvin yhteen työn ja tekijän etsintä esimerkiksi niin sanottuja piilotyöpaikkoja etsimällä.
Hankeväki oli kolmen vuoden rupeaman jälkeen tuloksiin varsin tyytyväinen. Vuosittaisesta noin 200 vapaaehtoisesta asiakkaasta pitkäkestoinen ratkaisu – kuten työllistyminen tai opinnot – saatiin vähintään joka toiselle osallistujalle. Vailla ratkaisua tai vielä jatkuvaan asiakkuuteen jäi yhdeksän prosenttia osallistuneista. Myös asiakkaat vaikuttivat olevan tyytyväisiä: sekä TE-toimiston että hankkeen omassa palautekyselyssä asiakastyytyväisyys hipoi kiitettävää.
Loppuseminaarissa Tampereen yliopiston johtava asiantuntija Jenni Airaksinen pohti työllisyyttä elinvoiman hyvinvoinnin ja näkökulmasta. Hänen mukaansa meitä haastaa tulevaisuudessa etenkin työn ja talouden murros, verkostomaisen vallan voimistuminen, kestävyysajattelun kasvu ja teknologia yhdessä koneoppimisen kanssa.
Yksi haastava tekijä on kuntien erilaistuminen, johon loppukuusta avasi näkökulmia myös Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisu, jossa tutkittiin kuntien elin-, veto- ja pitovoimatekijöitä. Kuntien välisiä eroja verrattiin 20 vertailukelpoisen muuttujan avulla ja sitä kautta laskettiin kunnille EVP-indeksi. Tutkimus vahvisti sen, että kunnissa rakennetaan elinvoimaa hyvin erilaisista lähtökohdista. Havainnekartalla Kangasala nautti Tampereen kaupunkiseudun tavoin parhaista näkymistä, ja Pälkäne sijoittui kuntajoukossa keskiluokan paremmalle puolelle.
Miten kuntien elinvoimakartalla sitten voi saada oman alueensa lupaavan haaleasta vahvan tummansiniseksi? Vaikuttavien tekijöiden viidakko on rehevä, mutta Tampereen yliopiston Airaksinen nostaa esiin ainakin tietoon perustuvan tilannekuvan, rajat ylittävän toiminnan ja ymmärryksen vaikuttavuudesta. ”Tsempin ja hyvän joukkuehengen” merkitystä ei kuitenkaan voi väheksyä: tulevaisuuden tekemisen peruspilareihin ovat listattuina myös sinnikkyys ja tulevaisuuksien ajattelu yhdessä.
