Valoa, iloa, hyvyyttä. Puhdas hanki kimmeltää.
Sisimmässäni huikaistun, olen saanut hyvyyttä osakseni.
Äitini oli lempeä, suvaitsevainen, avarakatseinen, luotettava, tasainen, rauhallinen ja hellä.
Kuinka sain niin ihanan äidin? Se tuntuu ihmeeltä.
Ystävyyden hetkiä, monenkin kanssa koin.
Vaikka kaikki eivät kestäneet, ajassa onnea toi.
Pikkuinen koirani suukotti minua ennen nukkumaanmenoa.
Se oli hetkemme yhteinen, yksi onnen avain. Sitä onnen avainta kukakin etsii ja löytääkö?
Onnen avain on monesti hukassa, elämä hektistä.
Kun pysähtyy, huomaa parhaat hetkensä, ihmiset omat ja onnen hetkensä somat.
Siis onnen avainta säilytä hyvin ja katsele elämää joskus ruusunpunaisten lasien läpi. Voit sateenkaareen pään löytää.
Anneli Kokko-Haavisto
