Pälkäneen Luja-Lukon vanhimmat juuret vievät huhtikuulle 1934, jolloin Nuijan talolla päätettiin perustaa uusi, laajapohjainen pitäjäseura Pälkäneen Lukko.
– Tämänkokoisia yleisseuroja ei hirvittävästi Suomessa ole, ja 90 vuotta on jo ikä, jota seurassa näimme olevan syytä juhlia, sanoo alkuvuodesta 2024 Pälkäneen Luja-Lukon toiminnanjohtaja Kimmo Ketola.
Historia on seurassa arvossaan, mutta 90-vuotisjuhlavuottaan viettävillä lujalukkolaisilla katse on suunnattu enemmän eteen- kuin taaksepäin.
– Olemme valmistelleet sitä, että voimme ottaa toimintaan enemmän jaostoja. Eniten on ollut esillä frisbeegolf, joka sopisi seuraan hyvin: laji on edullinen ja sen parissa voi niin harrastaa kuin kilpaillakin. Sille etsitään sopivaa vetäjää. Myös pyöräily tai hiihto voisi toimia näissä maastoissa, Ketola sanoo.
Hän aloitti Lukon ja Luopioisten Lujan yhdistymisen pohjalta syntyneen Luja-Lukon leivissä 2010-luvun alkuvuosina.
Silloinen harrastajamäärien selkeä ykkönen salibandy on vuosien kuluessa säilyttänyt suosionsa, mutta niistä ajoista etenkin koripallo ja suunnistus ovat vetäneet paljon lisää harrastajia. Myös jääkiekko ja jalkapallo saavat liikkeelle –kilpaurheilun sijaan ”lapset liikkuvat” -periaatteeseen perustuvalla toiminnallaan – 50–60 lasta ja nuorta talvisin ja kesäisin.
– Myös kuntojaosto, joka nimenä ei kerro sen toiminnasta juuri mitään, liikuttaa paljon ihmisiä. Kuntojaosto on muokkautunut lasten ja nuorten liikuntakerhoista esimerkiksi tanssiin ja ikäihmisten vesijumppaan.
Ketolan mukaan Luja-Lukko tavoittaa nykyisin hyvin lapset aina seitsemäsluokkalaisiin asti. Nuorten ja työikäisten kanssa työsarkaa kuitenkin riittäisi. Etenkin nuorille olisi tärkeää saada tarjottua muutakin liikuntaa kuin tavoitteellista kilpaurheilua, kun arjessa aikaa alkavat viedä opiskelu, muut harrastukset sekä tyttö- ja poikaystävät. Ohjaajia ryhmille ei ole kuitenkaan helppo saada – ei edes niitä usein julkisuudessa parjattuja isä- tai äitivalmentajia.
– Ohjaajatilanne on sellainen, että nykyistä toimintaa pystytään pyörittämään, mutta kasvua ei oikein voi ajatella. Uuden ryhmän perustaminen on aina ollut ohjaajakysymyksen osalta pohdinnan paikka, ja tulee varmaan aina olemaankin.
Toiminnanjohtaja ennakoi, että nykykehityksellä ikäluokkien ja sitä kautta harrastajamäärien pieneneminen tulee näkymään ennen pitkää etenkin joukkuelajeissa. Koripallon lisäksi yhteistyö muiden lähialueiden seurojen kanssa saattaa koskettaa tulevaisuudessa myös esimerkiksi salibandya.
Puitteissa ei Pälkäneellä kuitenkaan ole valittamista. Suunnistuksen olosuhteet ovat erinomaiset, ja yleisurheilijat odottavat Onkkaalan urheilukentän tulossa olevaa kohentamista. Jalkapalloilijat pelaavat kesällä ainakin toistaiseksi luonnonnurmikentällä, ja tekojää helpottaa luistelijoiden elämää talviaikaan.
– Kostia-areenan valmistuminen oli huikea juttu. Salibandyn olosuhteet kohenivat, ja koripallolle ja lentopallolle tuli lisää tilaa sekä mahdollisuus järjestää korkeamman sarjatason pelitapahtumia. Koen, että kahvion, katsomoiden ja kahden hallin areenassa on silti edelleen paljon käyttämätöntä potentiaalia.
Erityisesti Ketola haaveilee seuran sisäisen yhteisöllisyyden ja yhteishengen noususta uusiin ulottuvuuksiin.
– Jaostot toimivat meillä hyvin, mutta toiminnanjohtajan päiväuni on, että osallistuttaisiin seuran yhteisiin tapahtumiin lajista riippumatta, ihan vain koska pipossa tai takissa lukee Luja-Lukko.
