Joissakin elämänohjeissa todetaan, että ikävät asiat kannattaa hoitaa päiväjärjestyksestä heti aamusta. Ehkä siitä syystä aamun ensimmäisiin lukeutuva kuulutus kertoo päivän jälki-istuntojen suorittamisohjeista. Kostianvirran yhtenäiskoulun 9A-luokan oppilailta se jää kuitenkin osin aktiivisen havainnoinnin ulkopuolelle, kun samaan aikaan valmistaudutaan kello 8.20 alkavaan biologian laboratoriotuntiin.
Opettaja Marita Jalkanen ohjeistaa jättämään takitkin luokan ulkopuolelle, jotta luokassa olisi mahdollisimman paljon tilaa.
– Labratunnilla on aina säpinää, hän huomauttaa päästäessään oppilaat luokkaan ja aloittaessaan pitkän ohjeistuksen tunnin käytännöistä.
Ihmisen biologiaan tutustumisessa ollaan loppusuoralla, ja tänään viedään käytäntöön verestä aiemmin opiskeltuja asioita. Tarkoituksena on selvittää jokaisen veriryhmä ja mitata myös muun muassa verenpaine.
– Ei, se sattuu, joku huokaa omalta paikaltaan.
Opettajaa kirpaisee enemmän ajatus siitä, että tälläkin kertaa tunnin aikana jollakulla kaatuu määrittelyssä tarvittavia aineita sisältäviä pikkupulloja. Kirkasta nestettä sisältävän pienen pullon sisällöllä on kuulemma hintaa noin 70 euroa.
– Tämä on minun oma verenpainemittarini… jota joku onkin näköjään sotannut jo verellä tällä viikolla. Mutta toivon työvälineille kunnioitusta, Marita Jalkanen huomauttaa.
Kun 19 oppilasta tarttuu toimeen, luokassa alkaa melkoinen vilske. Rei’itetään sormia, selvitetään pareittain omia veriryhmiä opettajan johdolla ja mietitään, mitä verenpainemittarin lukemat 110, 68, 90, kertovat. Osa kuuntelee oman tai luokkakaverin sydämen ääniä stetoskoopilla.
Joku empii sormeen pistämistä, ja häntä tsempataan arvioimalla, että se vastaa suunnilleen retkikirveellä sormeen iskemistä. Vakavammin otettavaakin tietoa on luokassa kuitenkin tarjolla.
– Se kirvelee pikkuisen aikaa, mutta sitten se loppuu. Ja se on paljon helpompaa, jos antaa jonkun toisen tehdä sen.
Verenpainemittari putoaa varovaisesta käsittelystä huolimatta lattialle eturivin pulpetista, mutta toimii sen jälkeen moitteetta. Sivupöydällä puhutaan edellisillan suuresta tulipalosta.
Yhteenvedossa luokasta löytyy yksi veriryhmäharvinaisuus. Tunti venyy kymmenisen minuuttia pitkäksi, aivan kuten opettaja oli ennakoinutkin.
– Meni paremmin kuin minkään muun ryhmän kanssa, vaikka teitä oli kaikkein eniten, Jalkanen kiittelee.
Lasilevyjen pesemisen jälkeen oppilaat poistuvat luokasta, opettaja apukäsineen jää siivoamaan paikkoja.
AI (vai SUK)
– Teillä ole ei ole itse tätä tekstiä, joten vältytte lukemiselta. Kuunnellaan, sanoo äidinkielen opettaja Anne Tapanainen.
Luokan nro 27 etuosaan heijastettu teksti herää eloon. ”Reportaasi on kuvaus paikasta ja tilanteesta”, kuuluu kaiuttimista. Tunnin aiheena on viimekertaiseen tapaan media. Kotitehtävänä on ollut viiden virkkeen tiivistelmä Ylen jutusta, jossa kerrotaan Tiktokin sensurointiepäilyistä. Sen tarkastamisen jälkeen on mietitty eri tekstilajeja ja journalismin merkitystä. Yksi oppilaista on saanut uuden vihon ja toinen poistunut käymään terveydenhoitajan vastaanotolla.
Nyt oppilaat ovat saaneet luettavakseen elinluovutuksia käsittelevän kolumnin, jonka analysoinnin tiimoilta opettaja kiertää luokassa vaihtamassa ajatuksia oppilaiden kanssa. Yksi oppilaista ottaa hetkeksi etäisyyttä omaan pariinsa tämän lisättyä hajuvettä niin paljon, että ”haisee ihan kauhealle”.
Yhteistuumin kuitenkin saadaan todettua, että tavallisillakin ihmisillä voi olla kiinnostava elämäntarina ja tunteisiin vetoaminen on yksi vaikuttamisen keino.
Sitten opettaja kertoo kiinnostavan tarinan luokan epäonnisesta, kahdesti rikkoutuneesta pöydästä. Joku toteaa aikovansa tienata lisää rahaa myymällä toisen keuhkonsa ja munuaisensa. Tarkemmat askelmerkit jäävät käymättä läpi, kun pitää lähteä syömään.
Ruokalaan mennään porrastetusti ruuhkien tasoittamiseksi. Tänään tarjoillaan lasagnettea, lohta ja lihapullia. Suuret herkut, hampurilaiset ja tortillat, löytävät pöytään vain harvakseltaan.
RU
Mikään ei voi piristää mieltä enempää kuin lounaan jälkeinen ruotsin tunti kellon alkaessa lähestyä perjantai-iltapäivää. Jälkiruoaksi tänään ruotsin tunnilla odottaa kuuntelukoe sekä seuraavan viikon kokeeseen kertaamista man-passiivi-kuorrutuksella.
Nauhalta tuleva miesääni kehottaa ostamaan vain sitä, mitä todella tarvitsee. Kokeen seuraavassa osiossa opettaja Kati Kangastupa lukee lauseita ruotsiksi, ja oppilailta edellytetään tähän liittyen erilaisia toimia.
– Sano silleen tosi hitaasti, jooko, joku pyytää.
Hiljaiseen tunnelmaan pääseminen kestää, mutta sen saavuttamisen myötä kellariluokassa vallitsee syvä hiljaisuus. Puolen tunnin jälkeen kuuntelut saadaan päätökseen. Kangastuvan valmistellessa seuraavaa asiaa oppilaat pohtivat mahdollisuuksiaan päästä ruotsista läpi. Keskustelu kääntyy myös taannoisen matematiikan kokeen arvosanoihin.
– Man-passiivissa suomentaminen on helpompaa, kun aloittaa sieltä lopusta, opettaja evästää.
Häneltä toivotaan yhdessä puheenvuorossa sivulauseen sanajärjestyksen kanssa tukiopetusta. Kangastupa muistuttaa, että sellainen on juuri pidetty samalla viikolla, mutta osallistujia ei ollut ruuhkaksi asti. Syykin selviää: tukiopetusta toivonut kertoo, ettei lue ”sähköisen reissuvihon” eli Wilma-järjestelmän viestejä. Kangastupa sopii, että uusi tukiopetustilaisuus voidaan järjestää vielä ennen tulevaa koetta.
Tunnin lopuksi oppilaat ehtivät vielä listata sivulauseen aloittavia sanoja, joita yksi heistä kirjaa ylös taululle. Sitten soi kello ja kutsuu viikonloppu ja vapaus. Läksyä ei tule, jotta paukkuja riittäisi paremmin kokeeseen kertaamiseen. Opettaja ehtii antaa luokasta poistuvalle ryhmälle vielä yhden kieltenopiskelun kestovinkin.
– Sanojen opiskelu kannattaa aina.
