Joskus menneisyydessä kaverini vanhemmat muuttivat omakotitaloon Tampereelle. Aikansa heidän touhujaan katsottuaan naapuri kysäisi: ”Te taidatte olla maalta”. Mistä ihmeestä hän sen tiesi? ”No kun ihan kaiken teette itse ja aina jotain touhuatte”.
Todellakin, he olivat varsinaisia monitaitoisia työmyyriä. Paljonhan tällaisesta on hyötyä, mutta milloin se menee aivan turhaan siihen perinteiseen itsepäisyyteen, että meillähän ei apuja pyydetä? Tehdään kun osataan tai yritetään tehdä vaikkei osattaisikaan, pakerretaan väkisin liian väsyneenä. Joskus jopa käy niin, että kahden pennin suutari tekee kolmen pennin vahingon.
Täällä meidän kylillä olemme kyllä onnekkaita, koska naapuriapu toimii puolin ja toisin, eikä sen vastaanottamisestakaan koskaan ämpyillä. Yhdessä tekeminen tai vierestä katsominen on lisäksi rattoisaa ja rupateltavaahan aina riittää. Entäpä sitten, jos jonkin asian teettämisestä joutuu maksamaan, vaikka sen jossain välissä voisi itsekin tehdä? Tai peräti jonkin sellaisen palvelun ostaminen, mikä ei ole edes välttämätöntä? Aika on onneksi muuttunut, tällainen on mahdollista ja me nykyihmiset olemme erikoistuneet omille aloillemme, eikä perinteisiä kaikenosaajia enää asukaan joka talossa. Lisäksi vähennyksen merkkaaminen veroilmoitukseen on aina ihan mukavaa.
Luvallista ja suotavaa on nautiskella vaikka siitä, että jonkin remonttihomman tulee tekemään ammattilainen, eikä tarvitse tussuroida itse sillä oho-eikun -tyylillään. Ja joskus voi vain ostaa itselleen lepoaikaa, vaikka kyseisen homman periaatteessa osaisikin, ja kaikkeahan ei kukaan osaa. Tai monen perheen kriisipäivä, suursiivous. Senkin voisi tehdä ammattilainen, kunhan ei sorruta siihen perinteiseen, että pitää siivota ensin vimmatusti, että voi antaa siivoojan tulla. Entäpä toinen monelle päänsärkyä aiheuttava tehtävä: tietokoneen asennus? Kun joku hoitaa homman suit sait sukkelaan, voi sen ajan vain kahvitella ja ihmetellä. Joskus lapsille saattaisi olla hauskempaa viettää rättiväsyneen vanhemman sijasta vähän aikaa palkatun, vierailevan tähden kanssa. Eikä vapaa-ajanasunnonkaan välttämättä tarvitse olla työleiri.
Pitääpä tutkia, mitä kaikkia eri alojen osaajia meidänkin seudullamme on. Hiljattain luin esimerkiksi ammattijärjestäjästä, sepä on aika ilahduttava liikeidea. Tällainen henkilö auttaa yksityisiä ja yrityksiä järjestämään tavaroitaan tai informaatiota. Hän luo yhdessä asiakkaan kanssa toimivaa ja systemaattista järjestystä rohkaisten myös luopumaan turhasta tavarasta. Ammattijärjestäjän työ on luottamuksellista ja kotitalousvähennyskelpoista. Tässäpä varmasti monelle ilahduttava apu; voisiko vihdoin muuttaa vuosikertatavaroiden säilönä seisovat paikat toimiviksi nykyisille tarpeilleen?
