Kaikille sitä sattuu joskus, mutta joissakin tilanteissa unohtaminen saattaa johtaa varsin tukalaan tilanteeseen. Tuomarien kirjassa Raamattu kertoo Israelin kansan kohtalokkaasta unohduksesta. Oli kulunut vain yksi sukupolvi siitä, kun he olivat unohtaneet Jumalansa. Jo erämaavaelluksen aikana he olivat saman unohduksen vuoksi joutuneet vaeltamaan autiomaassa ylimääräiset 40-vuotta. Näistä ”unohduksista” kertoo Tuomarien kirjan toinen luku (Tuom.2:10-12). Tämä tapahtui siis heti kun heidän johtajansa, joka oli johdattanut heidät luvattuun maahan, oli nyt kuollut.
Jotakin samaa tapahtui Uuden Testamentin aikana silloin kun opetuslasten joukko oli matkalla Jeesuksen kanssa Jerusalemiin. Tällä matkalla Jeesus otti opetuslapsensa erilleen kertoakseen heille, mitä Jerusalemissa tulee tapahtumaan. Minä kuolen siellä, minua ruoskitaan ja pahoinpidellään. Minut tapetaan, mutta kolmantena päivänä minä nousen kuolleista. (Luuk. 18:31-34)
Miten opetuslapset siihen suhtautuivat? Pietari otti Jeesuksen erilleen ja nuhteli Häntä sanoen: Näin ei sinulle saa tapahtua. Juudas kavalsi Jeesuksen. Jaakob ja Johannes taas tavoittelivat parhaita paikkoja Jeesuksen valtakunnassa. Tuomas, ainoa realisti, totesi: Mennään vain sinne kuollaksemme yhdessä hänen kanssaan. Kun muut tahtoivat mennä voittajina Jerusalemiin, Tuomas ymmärsi, että eivät he mahda mitään Rooman suurvallalle, joten sellaiset haaveet ovat pelkkää haaveajattelua. Lopputuloksena Luukas toteaakin tässä kertoessaan tilanteessa, etteivät he ymmärtäneet mitään siitä, mitä heidän Herransa tässä puhui. Hekin olivat siis unohtaneet sen, mitä Jeesus oli heille kertonut itsestään ja Jumalan valtakunnan luonteesta. Heidänkin piti ”kantapään kautta” käytännössä kokea Jumalan valtakunnan todellisuus.
Sama tie on meidänkin käytävä, mikäli tahdomme olla Vapahtajan seuraajia. ”Unohtaminen on inhimillistä” meidänkin kohdallamme. Tässä tahdon sanoa kaiken hiljaa tunnustaen, että minulle siitä on tullut miltei elämäntapa. Toivon mukaan olemme hereillä tässä elämän tärkeimmässä asiassa, sillä siitä riippuu meidän iankaikkinen autuutemme. Mennään tekemään parannusta synneistämme tänä paaston aikana matkalla Jerusalemiin. Miten on oman kotimaamme hengellisten asioiden ymmärtämisen taso? Onko tämä se sukupolvi, joka on unohtamassa Jumalansa hyvät teot?
Seppo Lahtinen
