Olen usein ollut tilanteessa, jossa joku pyytää minulta anteeksi sitä, että käytti kirosanoja puhuessaan kanssani. Eihän karkea kielenkäyttö minusta kovin mukavaa ole, mutta en minä mene siitä rikki.
Samalla tavalla jotkut tuntuvat ajattelevan, että Jumalan tahdon rikkominen tuottaa vahinkoa Jumalalle. Jumala kyllä suree kaikkea sitä pahaa, jota me ihmiset täällä teemme. Mutta ei Jumala silti mene meidän teoistamme rikki. Se, jonka synti särkee, on ihminen. Joko ihminen itse, toiset ihmiset tai molemmat.
Profeetta Jeremia kuvaa kirjassaan Israelin kansan siihenastista elämää. Sitä, että Jumala on taivutellut ja kutsunut kansaa, mutta kansa on yhä uudelleen poikennut pois oikealta tieltä ja Jumalan yhteydestä. Näistä Jeremian monista puheista tulee myös sana jeremiadi, joka tarkoittaa valitusvirttä.
Jeremia kuvaa, miten ihmisen synnin seurauksista ovat joutuneet kärsimään, paitsi toiset ihmiset, myös koko luomakunta: puut, kasvit ja eläimet. Koko maailma on rikki synnin tähden. Jumala käskee Jeremian sanoa: ”Eivät he kääntäneet kasvojaan minun puoleeni, selkänsä he käänsivät minulle” (Jer 7).
Tässä ei kuitenkaan ole Jeremian koko sanoma. Tärkeää hänen kirjassaan on myös Jumalan uskollisuus ja kutsu. Kaikesta huolimatta Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Hän on johdatellut ja taivutellut. Vaikka monet eivät uskoneet Jeremian sanoja, jotkut uskoivat. Vaikka monet eivät meidän aikanamme halua noudattaa Jumalan antamia elämän käyttöohjeita, jotkut haluavat ja näyttävät esimerkkiä muille.
Jeremia ei voinut pakottaa ketään elämään Jumalan tahdon mukaisesti – emmekä mekään voi. Kaikki sellaiset yhteiskuntajärjestykset, joissa kristillisestä uskosta ja moraalista on tehty pakkoa, ovat epäonnistuneet. Jumalan tahdon noudattaminen perustuu rakkauteen. Siihen, että Jumala on ensin rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi (1 Joh 4:10). Jumala myös antaa uskon lahjan.
Siitä, että ihminen kääntää kasvonsa Jumalan puoleen, seuraa se, että ihminen haluaa parhaansa mukaan toimia oikein. Auttaa, huolehtia ja tehdä ehjäksi.
Janne Vesto,
Luopioisten pappi
