Sahalahden viljamakasiinin rakentamiseen nivoutuu värikästä historiaa – ”Jos joku saapui juopuneena töihin tai poltti siellä tupakkaa, joutui maksamaan viisi ruplaa sakkoa”

Sahalahden seurakunnan ja pitäjän yhteinen lainajyvästörakennus on seutukunnan vanhin.

Vuosien 1695–1697 erittäin kylmänä ajanjaksona kuoli lähes kolmannes Suomen väestöstä. Suuri Pohjan sota hidasti pitäjänmakasiinien rakentamista. Kun Ruotsin suurvalta-aika päättyi Uudenkaupungin rauhaan 1721, etenkin Baltian maat sekä niiden runsaat viljavarannot menetettiin. Maaherrojen tehtävänä oli nyt valvoa, että joka pitäjään rakennettaisiin oma makasiini. Tässä vaiheessa Sahalahdellekin perustettiin pitäjänmakasiini.

Kirkkomakasiini jakoi köyhille viljaa

Tähän mennessä kruununmakasiineissa oli varastoitu viljaa ainoastaan armeijan tarpeisiin. Kun pitäjänmakasiineja ryhdyttiin perustamaan muualle Hämeeseen, ei Pälkäneellä tai Sahalahdella ollut vielä kiinnostusta asiaan. Asia ei herättänyt innostusta talonpojissa, vain aatelisto kannatti järjestelmää. Valtiovallan oli puututtava tiukemmin asiaan. Maaherrojen tehtävänä oli nyt valvoa, että joka pitäjään rakennettaisiin oma makasiini.

Tässä vaiheessa Sahalahdellekin perustettiin pitäjänmakasiini. Sahalahdella ei kuitenkaan oltu täysin toimettomia, sillä seurakunta oli rakentanut kirkonmäelle jo vuonna 1728 oman kirkkomakasiinin, josta jaettiin pulavuosina köyhille viljaa. Makasiinin omistajina olivat talonpojat. Köyhäin- ja pitäjänmakasiinit yhdistettiin Sahalahdella vuonna 1771. Hyvinä vuosina 1700-luvun loppupuolella pystyttiin makasiinista jopa myymään viljaa. Ainoa oli vuoden 1803 tapahtunut viljavarkaus, mutta se ei suuremmin haitannut makasiinin toimintaa, joka oli menestyvää vuodesta toiseen.

Vanha makasiini kehno ja ränsistynyt

Sahalahden kunnan ja seurakunnan yhteinen viljamakasiini rakennettiin kirkon alueelle. Kysymys uuden viljamakasiinin rakentamisesta otettiin esille maaliskuun 5 p:nä 1815, koska vanha makasiini oli vanhuuttaan kehno ja ränsistynyt ja lisäksi riittämätön mahduttamaan sinne tulossa olevaa syysviljaa. Pitäjänkokouksessa myönnettiin, että uusi viljamakasiini oli kyllä tarpeellinen. Samalla huomautettiin, että se olisi rakennettava yksinomaan viljavaraston omalla kustannuksella eikä se saisi rasittaa seurakuntaa, varsinkin kun viljarahastossa olisi siihen tarvittavat varat. Pitäjänkokouksessa helmik. 4 p:nä 1816 päätettiin vielä kyseisenä keväänä hankkia uutta viljamakasiinia varten tarvittavat hirret ja permantopalkit. Kattolautojen hankkimisesta ja rakennusmestarin palkkaamisesta koituvista menoista johtuen päätettiin viljavarastosta myydä 20 tynnyriä viljaa julkisella huutokaupalla.

Tilalliset lähettivät miehiä rakennustöihin

Rustitilallisen Juho Eskolan esityksestä valittiin rakennusmestariksi uudisrakennukselle rakennusmestari Antti Tennberg Luopioisten Kappelista, joka sai työstään palkkaa kaiken kaikkiaan kolme tynnyriä ruista ja tynnyrin ohraa. Neljä nurkkamiestä sai kukin puoli tynnyriä ruista ja puoli tynnyriä ohraa. Uudisrakennuksen nurkkausmiehiksi valittiin entinen sotilas Juho Trast Ilolasta, entinen rakuuna Mikko Stall Pakkalasta, torppari Antti Pietarinpoika Palkki ja entinen jääkärisotilas Kalle Grip Rautiasta. Sepäntyöt rakennuksella suoritti Ilolan seppä Heikki Heikinpoika, joka sai palkkiokseen kaksi tynnyriä ruista; tähän hintaan hänen oli myös valmistettava kunnollinen lukko ulko-oveen.

Tilallisten oli lähetettävä päivämiehiä rakennustöihin kunkin manttaalinsa mukaan sekä huolehdittava myös lautojen, raudan, kivien ja muiden rakennusaineiden paikalle kuljettamisesta. Jos joku laiminlöi velvollisuutensa tai lähetti huonokuntoisen miehen töihin, hankittiin tilalle laiminlyöneen kustannuksella täysin työkykyinen mies. Rakennuksessa tarvittavia lautoja päätettiin ostaa 30 tolttia (toltti= 12 kpl lautoja) sotaneuvos ja ritari Palmfeltin omistamalta Vehkajärven ja Porraskosken sahoilta.

Pitäjänkokouksessa huhtikuun 21 p:nä 1816 määrättiin rakennustyöt aloitettavaksi seuraavana perjantaina huhtikuun 26 p:nä 1816 ja oli kaikkien työhön saapuvien oltava työpaikalla viimeistään kello viisi aamulla eikä töitä saanut lopettaa ennen kello kahdeksaa illalla. Jotta rakennustyömaalla käyttäydyttäisiin säädyllisesti ja työt sujuisivat häiriöittä, annettiin samassa kokouksessa vielä erinäisiä määräyksiä.

Röyhkeästi käyttäytynyt joutui jalkapuuhun

Säännöissä määrättiin, että jos joku rakennustöissä saapuisi juopuneena työpaikalle tai polttaisi työtuntien aikana tupakkaa, joutui maksamaan viisi ruplaa sakkoa. Jos joku työssään osoitti huolimattomuutta, vastahakoisuutta tai röyhkeyttä, oli hänet pantava rangaistukseksi jalkapuuhun (Lähde: Tampereen historialliset museot).

Viljamakasiinirakennus valmistui syksyyn 1816 mennessä. Sahalahden seurakunnan ja pitäjän yhteinen lainajyvästörakennus onkin seutukunnan vanhin. Pitäjänkokouksessa lokakuun 13 p:nä majuri Langen ja kapteeni Gripenbergin ehdotuksen mukaisesti päätettiin samana syksynä kertyvä vilja vielä säilyttää vanhassa makasiinissa, koska uuden viljamakasiinin seinähirret olivat vasta keväällä myöhään kaadettuina ja veistettyinä kosteita ja sellaisina saattoivat pilata viljan.

Tuula Vuolle-Selki