Timo Ilmari Nieminen syntyi 27.6.1939 ja menehtyi vaikean sairauden murtamana 24.1.2024. Timo syntyi Laipassa Hirvijärven rannalla Maijalan entisen torpan omistajien Hilma ja Uuno Niemisen kahdeksanlapsisen sisarussarjan toiseksi vanhimpana.
Elämä Etelä-Suomen suurimman erämaan keskellä oli varsin vaatimatonta. Maijalassa oli kaksi hevosta ja 2–3 lehmää, muutama lammas ja kesällä kasvatettiin pari sikaa. Kala oli tärkeä ravinnonlähde. Särkeä suolattiin ja muuta kalaa syötiin sitä mukaa kun sitä saatiin. Metsän riista ja marjat sekä sienet olivat elinehto perheen hyvinvointiin. Laipassa asui vielä 1940-luvulla useita perheitä ja lapsia oli paljon. Naapurin valo ei kuitenkaan loistanut Maijalaan, lähempiin asuttuihin taloihin oli lähes kilometri ja kauimpiin jopa 5–10 kilometriä.
Laippa oli vailla minkäänlaista tietä vielä 1950-luvulle asti. Talvisin rakennettiin talvitie Sappeesta Hirvijärvelle ja toiselta puolen Laipasta Längelmävedelle. Hevoskauden alkaessa hiipua puita kuljetettiin näille järville traktoreilla ja autoilla talvitietä pitkin. Ensimmäinen kesäkelpoinen metsäautotie valmistui Sahalahdesta Rajalan kämpälle 1955. Rajalasta Hirvijärven kautta Haltialle päästiin vasta 1960-luvun alussa rakennettua tietä pitkin.
Lapsuus vietettiin sisarusparven ja naapurin lasten kanssa leikkien ja urheillen sen ajan mahdollisuuksien mukaan. Lähin koulu oli Hirvijärven ja lähitienoon lapsille Haltialla, jonne oli matkaa 5 kilometriä Maijalasta. Matka taittui kesällä metsäpolkuja pitkin ja talvella hiihtäen.
Työmahdollisuus oli Yhtyneiden paperitehtaiden metsien varassa, ja sinne Timokin riensi isän avuksi heti 10 täytettyään. Kesällä oli työtä kotipelloillakin ja etenkin karjan paimentamisessa. Timon saatua oppivelvollisuuden suoritettua ura aukeni metsurina. Ensin oli työvälineenä pokasaha ja kirves sekä kuorimarauta. Maijalan hevosilla ajettiin talvisin puita ja tähän työhön Timo jo nuorena osallistui.
1950–60-luvuilla Timo osallistui sen aikaisiin harrastuksiin ja rientoihin, joihin sen ajan nuorilla oli mahdollisuus. Elämänkumppani löytyi Rajalan kämpältä, emäntänä toimineesta sahalahtelaisesta Ritva Pietilästä. Pari avioitui 1965 ja nuoripari muutti Maijalan naapuriin Sillanpäähän, jonka Uuno Nieminen oli hankkinut omistukseensa. Vuonna 1967 perhe kasvoi Markku-pojalla. Markun tullessa kouluikään vuonna 1974 perhe muutti Pälkäneen kirkonkylään. Laipan metsäteiden valmistuessa olivat perheet alkaneet muuttaa pois. Timon perheen muuttaessa jäivät vain Timon vanhemmat Hilma ja Uuno Nieminen vakituisiksi asukkaiksi Laippaan.
Timon leipätyö jatkui Yhtyneiden paperitehtaiden sopimusmetsurina. Työn jäljestä ja metsuritaidosta kiiteltyä miestä alettiin arvostaa myös työnantajan taholta. Työnopastajaksi Timo koulutettiin 1970-luvulla. Tällöin hän alkoi opastaa ja neuvoa työkavereita ja uusia alalle tulijoita oikeisiin ja turvallisiin työmenetelmiin. Samoin Timon taitoja ja näkemyksiä hyödynnettiin erilaisissa työryhmissä, ja muun muassa työnjohdon koulutuksessa. Hän oli metsureiden edustaja täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Myös Markku suuntautui metsäalalle ja kouluttautui metsätalousinsinööriksi, jossa toimessa hän on edelleen.
Timolla riitti aikaa myös raskaan työn lisäksi kunto- ja kilpailuliikuntaan. Talvisin hän hiihteli ja kesällä tuli tärkeäksi harrastukseksi suunnistus reserviläisrastien merkeissä. Sittemmin Pälkäneen Lukon aloitettua suunnistuksen tuli Sydän-Hämeen iltarastit ja kilpailutoiminta, kansalliset- ja aluekilpailut sekä osallistuminen Jukolan viestiin. Suunnistuksesta tuli tärkeä isän ja pojan harrastus.
Laipan retket ja eri ryhmien opastukset ovat olleet Timolle tärkeä henkireikä paluulla lapsuuden ja nuoruusajan maisemiin. 1980-luvulla alkoivat ruska-aikaan tehdyt, noin 10-20 kilometriä pitkät vaellukset, jotka keräsivät parhaimmillaan yli 100 osallistujaa. Myöhemmin tuli mukaan myös kevätvaellus. 1990-luvulla Laippaan alettiin suunnitella opastettuja vaellusreittejä, joiden suunnittelussa ja hoidossa Timolla oli tärkeä osuus. Tässä oli apuna myös muita Maijalan sisaruksia. Myös Rajalan kämpän kunnostus oli oma lukunsa.
Timolla oli myös kädentaitoja: päreiden repiminen ja niistä korien valmistus sekä riukuaidan tekeminen. Suuri ponnistus oli Laipan historian saaminen kirjaksi, ” Elämää Laipan maassa”, 1990-luvun puolivälissä. Tässä työssä Timon panos oli merkittävä, koska hän parhaana Laipan tietäjänä antoi panoksensa kirjan valmistumiseen painokuntoon vuonna 1996.
Kaikkia näitä jatkui aina 2010-luvulle asti reippaan eläkeläisen toimesta, kunnes puolison vakava sairastuminen teki Timosta omaishoitajan 10 vuodeksi aina hänen omaan sairastumiseensa asti.
Timo oli luonteeltaan varsin positiivinen ja auttavainen, pahimmallakaan räntäsateella hän ei masentunut tai ollut pahalla päällä, vaikka elanto oli kiinni tehdystä työstä ankarissa olosuhteissa. Timo oli auttavainen ja aina kaikille ystävällinen.
Heikki Kyttälä
Ystävä ja työkaveri 50 vuoden ajalta
