Itse kasvatetut kasvikset ovat todellista lähiruokaa, jota kotitarveviljelijä saa pöytään suoraan omasta maasta. Sadon tuoreuteen yhdistyy useimmiten kasvisten tavallistakin parempi maku. Kotitarveviljelystä harrastaja saa myös jopa taloudellista hyötyä.
Hyötykasvien viljelypaikoiksi sopivat niin kasvihuone, kasvimaa kuin ruukutkin. Viljelylaatikot ovat hyvä vaihtoehto niille, joille riittää oman sadon hyödyntäminen lähinnä kesäaikana.
Viljelylaatikon paikka kannattaa valita huolellisesti.
– Lämmin ja valoisa, niin että valoa riittää vähintään kuusi tuntia vuorokaudessa. Ei puiden alle, ei paikkaan, jossa on monivuotisia rikkakasveja, puutarha-asiantuntija Essi Pietilä Pirkanmaan Martoista neuvoo.
Viljelylaatikko kootaan lavakauluksista tai rakennetaan itse laudoista, jolloin puuosat on hyvä käsitellä pellavaöljyllä. Laudoistakin rakennetulle laatikolle sopiva leveys on 120 senttimetriä. Pituutta voi olla tarpeen mukaan.
Laatikon korkeudeksi riittää 20 senttimetriä, kun siinä kasvaa salaatteja ja pikkuvihanneksia. Juureksille, perunoille ja kookkaille vihanneksille korkeutta on oltava 40-60 senttiä.
Suunnitelma paperille
Viljelylaatikon alta poistetaan nurmikko ja kasvit. Laatikko kootaan ja varmistetaan, että se on suorassa, tukeva ja paikallaan pysyvä. Pohjalle on hyvä levittää sanomalehtiä, jotka kastellaan perusteellisesti.
– Käytä puhdasta, peruslannoitettua ja kalkittua multaa. Laatikko täytetään kulmista alkaen niin, että mullan pinta jää 3 senttimetriä reunaa alemmalle tasolle, Vehkajärven Marttojen puutarhakurssilla osallistujia opastanut Pietilä mainitsee.
Viljelysuunnitelma on hyvä hahmotella paperille. Samaan laatikkoon voi sijoittaa leveitä ja kapeita, korkeita ja matalia, hidas- ja nopeakasvuisia sekä syvä- ja matalajuurisia kasveja. Leveät kasvit, kuten kurkku ja kurpitsa, sijoitetaan kulmiin ja korkeat kasvit keskelle. Nopeampikasvuiset kasvit toimivat hyvin hidaskasvuisten väleissä, sillä kun nopeakasvuiset on ensin syöty, hidaskasvuisille jää enemmän tilaa.
Reilusti vettä kerralla
Kokematonkin kotipuutarhuri pääsee hyvään alkuun siemenpakkausten ohjeiden avulla. Ohjeet neuvovat oikean kylvöajan, kasvupaikan ja kasvuajan sekä sen, miten monelle rivimetrille annos riittää. Isot siemenet, kuten herneet ja pavut, liotetaan vedessä yön yli.
Siementen kylvövaiheessa multa kastellaan kolmesti: kylvöä edeltävänä päivänä, vähän ennen kylvöä ja multaamisen jälkeen. Kylvös on pidettävä kosteana siihen saakka, kunnes siemenet ovat itäneet. Kun taimet ovat kasvaneet, ne harvennetaan nyppimällä pienet ja huonot pois.
Taimina maahan laitettavat kasvit kastellaan hyvin ennen istutusta. Multaan tehdään sopivin välein istutuskuopat, jotka täytetään vedellä. Taimet nostellaan kuoppiin veden imeytymisen jälkeen, juuripaakut peitetään niin, että paakun päälle tulee 2 senttimetriä multaa. Myöhemmin tarkistetaan, että juuripaakku pysyy mullan alla.
Kylvöjen ja istutusten jälkeen työt viljelyksillä jatkuvat. Poutajaksoilla on huolehdittava kastelusta joka päivä.
– Reilusti kerralla, mieluiten sadevettä, Essi Pietilä ohjeistaa.
Yhdelle neliölle annettu 10 litran vesimäärä kastelee maata 10 senttimetrin syvyydeltä.
Rikkaruohot kannattaa nyppiä pois, koska ne ryöstävät hyötykasveilta vettä ja ravinteita. Viljelylaatikoiden päälle on hyvä vetää kasvuharso suojaamaan kasveja tuholaisilta ja linnuilta. Lämpimien ilmojen koittaessa harso kannattaa vetää päältä pois, koska punkit lisääntyvät harson alla.
Maissit, kaalit, pavut, porkkanat ja punajuuret mullataan eli lisätään multaa kasvin tyvelle, jotta kasvit pysyvät paremmin pystyssä ja jotta juuresten tyvi ei viherry tai kovetu.
Viherkäyte toimii lannoitteena
Mullassa oleva peruslannoite ja lisäksi paljon ravinteita vaativille kasveille annettu varastolannoite riittävät yleensä yhden kasvukauden ajaksi. Jos kasvu on kesällä heikkoa ja lehdet vaaleita, kasveja kannattaa lannoittaa viherkäytteellä tai ruohosilpulla.
Viherkäytettä saa tehtyä laittamalla ämpärin täyteen ruohoa ja nokkosta, joiden päälle kaadetaan vettä sen verran, että kasvit peittyvät. Käytteen annetaan olla kaksi viikkoa, minkä jälkeen se on valmista lannoitekäyttöön. Käyttövalmiuden tunnistaa myös pahasta hajusta.
– Yksi litra viherkäytettä sekoitetaan yhdeksään litraan vettä, puutarhaneuvoja Essi Pietilä kertoo laimennuksesta.
– Viherkäyte sopii kaikille kasveille, mutta erityisesti niille, mitkä tarvitsevat paljon typpeä, kuten purjot, sipulit ja kaalit, hän lisää.
