Raamattu vertaa seurakuntaa Kristuksen ruumiiseen tai temppelin kiviin, jossa on monta osaa, jäsentä tai kappaletta ja jokaisella oma tehtävänsä.
Korinttilaiskirjeessä Paavali selventää: ”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen” ja Pietari 1. kirjeessään: ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi”, jossa jäsenillä on oma paikkansa ja tehtävänsä. Eri tehtäviin on kutsuttu ”muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, evankelistoiksi, paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön”.
Raamatun Vanhassa testamentissa, sekä Mooseksen laissa että Aikakirjoissa, on tarkkaan määrätty kunkin tehtävä Jumalan kansassa, sieltä löytyy vastine myös monille nykyisen seurakunnan työtehtäville. On kaitsijat ja vanhimmat ja kykeneviä miehiä erilaisiin hallinnollisiin toimiin. Esimerkiksi Joonatan oli ”ymmärtäväinen mies, kirjanoppinut, hän oli neuvonantaja”. Hallinnon ja talouden tarkastaja? Kirkkovaltuuston puheenjohtaja?
Mutta seurakunnassaan Herra tahtoo käyttää myös ihan tavallisia käsiä ja jalkoja, jokaiselle on paikkansa. Tarvittiin ”Jehiel, joka oli kuninkaan lasten luona”. Seurakunnan lapsi- ja varhaisnuoriso-työhön?
”Oli nimetty Mattanja, joka rukoiltaessa aloitti kiitosvirren”. Eikö se ole juuri kanttori, joka niin tekee? Oli erikseen asetetut ”temppeliveisaajien osastot”. Kirkkokuorot ovat meidän temppeliveisaajiamme. Puutarhatyöhön tarvittiin ”peltomiesten kaitsija”, muun muassa hautausmaiden hoitoa ohjaamaan. ”Muutamien heistä oli pidettävä huoli jumalanpalveluksessa tarvittavasta kalustosta, jauhoista, viinistä, öljystä.” Eikö nykyään tämä ole lähinnä suntioiden työtä?
”Koorahilaisilla oli palvelustehtävänä majan kynnyksien vartioiminen.” Heitä oli 212. Tiekirkkopäivystäjiäkin tarvitaan paljon! ”Mattitjalla oli luottamustoimena leivosten valmistaminen ja muutamat huolehtivat uhrileivistä.” Samoin kirkkokahvittaja, torikahvion leipoja, ehtoollisleipien paistaja. Paljon on tehty lähetystyötä sukkia kutomalla ja diakoniaa hiuksia kampaamalla. ”Naiset joiden taidollinen sydän heitä siihen vaati, kehräsivät ym” ja nykyisin niin tehdään yhdessä – heidän taidollinen sydämensä vaatii niin. Raamattu tuntee myös talkoot. ”Joka päivä tuli väkeä Davidin luo auttamaan…”
Hän kutsui Aabrahamin: Lähde maastasi ja suvustasi – ja siunasi tuhatpäisillä karjalaumoilla. Kun Herra kutsui Mooseksen kansansa johtajaksi, antoi hänelle avuksi Aaronin ja Mirjamin, lähetti faaraon tyttärenkin nostamaan hänet vauvana Niilistä, apen opettamaan delegointia. Kun hän kutsui israelilaiset Egyptistä, lähtijöille annettiin paljon kalliita lahjoja. Kun Jeesus piti vauvana viedä murhaajia pakoon, olivat idän viisaat tuoneet lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Tuskin Maria kultaa koruikseen ripusti eikä Josef suitsuketta nautinnokseen poltellut vaan kustansi niillä pakolaisvuosiensa toimeentulon.
Seurakunnan jäseninä mekin saamme tehdä voitavamme yhteiseksi hyväksi ja Jumalan kunniaksi ja ”alati olla uhraamassa Herralle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää jotka hänen nimeänsä ylistävät.”
Elävien kivien seurakunta ei lakkaa ylistämästä. Kristusta täällä vierekkäin elävät kivet kiittää. Virsi 197:3.
Sirpa Marttinen-Huhdanpää, Pälkäneen seurakunnan seurakuntalainen
