Olen miettinyt usein, ovatko usko ja epäusko vastakohdat. Oikeastaan ne ovat saman ilmiön kaksi eri puolta. Niiden vastakohta on lähinnä ei-usko, ollaan siis kokonaan uskomatta. Aika vaikea suoritus tuo on, koska uskomatta oleminenkin vaatii uskoa. Joitakin vuosia sitten filosofi Tuomas Nevanlinna totesi, että tiukan linjan ateistin usko menee vasenta kaistaa ohi lähes kaikkien kristittyjen uskosta.
Uskon ja epäuskon vuoropuheluun liittyy ajatus elämän puntaroinnista, perusteiden miettimisestä. Kasteessa on luotu perusta uskolle. Se on kuin lahjapaketti, jossa Jumala antaa meille valmiiksi kaiken sen, mitä tarvitsemme yhteyteen hänen kanssaan. Meistä itsestämme on kiinni, avaammeko tuon lahjan vai emme. Usko avaa iloisesti paketin, epäusko tahtoo pitää sakset työpöydän laatikossa.
Nelikymmenvuotisen pappisurani aikana kuulin usein kohtaamieni ihmisten toteavan, että uskon kyllä, mutta en ole mikään uskovainen. Monesti tein kaksi tarkentavaa kysymystä: millainen on mielestäsi uskovainen ja millaista on uskosi.
Ensimmäiseen kysymykseen sain vastauksena lähes poikkeuksetta luonnehdinnan uskovaisesta vakavana, ankarana ja ehdottomana ihmisenä. Nuo laatusanat varmaan kuvaisivat asianomaista, vaikka hän ei olisikaan niin sanotusti uskovainen. Nyt saatan pahasti sohaista muurahaispesää (tunnen jo hapon poltteen ihollani) todetessani, että herätysliikkeemme ovat tehneet valtavasti hyvää työtä kirkossamme, mutta uskovaisen mallin rakentamisessa on menty aika pahasti metsään.
Toiseen kysymykseen keskustelukumppanini kertoivat arastellen, että silloin tällöin käymme kirkossa ja luemme lasten kanssa iltarukouksen. Lähes samaan hengenvetoon ajatusta jatkettiin toteamalla, että ei tuo taida riittää mihinkään. Jumalalle tuo riittää. Hänelle riittää, että ajattelet Häntä ja käännyt Hänen puoleensa elämäsi kysymysten kanssa. Riittämättömyys on ihmisten rakentama ansa.
Luottaminen on avainsana uskon ja epäuskon suhteessa. Saat uskoa, mutta saat myös epäillä. Jumala ei hylkää epäilyn takia sinua. Luota siihen kuten Jeesuksen parantaman pojan Isä huudahtaessaan ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”.
Jukka Lehto
Eläkeläisrovasti Laitikkalasta
