Tässä artikkelissa palataan Luopioisissa vuosikymmeniä sitten tehtyyn laitteistolöytöön, jonka yksityiskohdista osa on yhä selviämättä. Jos Sydän-Hämeen Lehden lukijoista joku tietää lisäfaktoja asiasta ja on halukas kertomaan tietonsa tai omistaa mahdollisia lehtileikkeitä aiheesta, hän voi ottaa yhteyden vaikkapa sähköpostitse lehteen (toimitus@shl.fi) tai jutun kirjoittajaan (ka.sa@kolumbus.fi).
Kesä 1976. Luopioisten Kukkia-järvellä veneilevän miehen paatista putoaa perämoottori. Kun sukeltaja etsii mottia, hän löytääkin jotakin muuta. Kaksi hyvin suurella todennäköisyydellä Yhdysvaltain Keskustiedustelupalvelun CIA:n (Central Intelligence Agency) omistamaa vakoiluradiolaitteistoa.
Kylmän sodan ajan Suomessa asia on sen verran tulenarka, että tapauksesta ei juuri julkisuudessa puhuta. Sydän-Hämeen Lehden edeltäjän Kunnallistietojen vuosikerta 1976 ei sisällä uutisointia asiasta. Kylillä hieman huhutaan, mutta ympäripyöreästi.
Kun aihetta nykyisin yrittää valottaa googlaamalla, tulokset ovat minimaalisia. Kukkiasta ja Luopioisten kylistä paljonkin tietäviltä asiasta udellessa törmätään niin ikään kerta toisensa jälkeen vastaukseen, että ”jotakin sellaista muistan silloin 1970-luvulla kuulleeni, mutta en kyllä tiedä, kuka oli löytänyt ja mitä”.
Sodanjälkeistä tekniikkaa
Tampereella sijaitsevassa Vakoilumuseossa moni sydänhämäläinen on vuosien varrella törmännyt asiaan. Siellä on tapauksesta infoa näkyvillä nykyäänkin.
Museon vuonna 1998 perustanut ja sen ensimmäisenä johtajana aikoinaan toiminut Teppo Turja muistaa ainakin toisen kyseisistä radiolaitteista olleen hetken aikaa museon kokoelmissa lainassa Lylyn viestivarikolta. Sittemmin sekin annettiin takaisin Puolustusvoimain haltuun, eikä kummankaan laitteen nykysijainnista ole tietoa.
– Joka tapauksessa kaikkiaan mielenkiintoinen tapaus. Evp insinöörimajuri Esko Jokinen Pirkkalasta oli tuo löydön tehnyt sukeltaja. Hän on jo edesmennyt. Jokinen oli ensimmäisen luokan radiosähköttäjä ja tiesi militaariradioiden tekniikasta hyvin paljon, Turja kertoo.
Kukkialta Evinsalon itäpuolelta Laajansaarenlahden tuntumasta kesällä 1976 löydetyt laitteistot olivat Sisäasiainministeriön mukaan ”sodanaikaista radioromua”. Turja puolestaan kertoo löytäjällä olleen vankat perusteet olettaa aivan muuta.
– Jokinen analysoi niissä olevan samoja komponentteja ja teknisiä ratkaisuja kuin militaarivakoiluun keskittyneen OSS-organisaation käytössä olleissa radiolaitteissa. Siksi on selvää, että kyse oli nimenomaan jenkkiradioista. Ja tekniikka oli uudempaa. Yhdysvaltain Keskustiedustelupalvelu CIA jatkoi lakkautetun OSS:n työtä tietyin osin, Turja selittää.
– Löytäjä oli lähettänyt CIA:lle infoa asiasta, mutta ei koskaan saanut sieltä myöntävää eikä kieltävää vastausta. Organisaatio ei halunnut kommentoida asiaa.
Verkostoa Suomessakin
CIA oli jo vuosikymmeniä aiemmin perustanut Tukholmaan konttorin, josta käsin rakennettiin myös Norjan ja Suomen ainakin suurimpien kaupunkien osalta kattanutta vakoiluverkostoa. Amerikkalaisethan olivat huolissaan Neuvostoliiton aikeista Pohjoismaiden suuntaan.
Tukholman-konttoria johti William Colby, joka myöhemmin loi tiedustelualalla merkittävän uran kotimaassaan.
– On arveltu, että Colbyn perustamaan verkostoon kuului myös korkea-arvoinen tamperelainen mies, joka piti kesäpaikkaansa Kukkia-järven saaressa. Hänen jälkeläisiltäänkin on asiasta kysytty, mutta tuloksetta. Nimiä ei kannata mainita, koska mikään ei ole varmaa. Kyläläisistä joku on saattanut nähdä jotakin, jos on huvilalla vieraillut ja jos matkalaukun kokoisia laitteistoja on ennen järveen upottamista siellä huvilalla säilytetty, Turja tuumii.
Tätä juttua kirjoittaessa oltiin yhteydessä Puolustusvoimiin monella tavoin. Kukkialta löydetystä laitteistosta ei tuntunut olevan mitään tietoa esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoulun Sotamuseoyksikössä.
Nykyään Millog Oy:n Lylyn toimipisteenä toimivan Lylyn viestivarikon museostakaan ei osattu antaa tietoa, löytyvätkö kyseiset radiot mahdollisesti sen kokoelmista. Museo on avoinna vain erikseen sovittaessa.
