Nuoria ei kiinnosta politiikka ja se, jos mikä näkyy selvästi vaalien aikaan. Vuosi vuodelta nuoret äänestävät yhä vähemmän ja vähemmän. Politiikan lasku nuorten keskuudessa on huolestuttava ilmiö, sillä meidän nuorten pitää joku päivä nousta vanhan sukupolven tilalle ja alkaa päättää tämän maan asioista.
Nuorten kiinnostuksen laskuun on monta syytä, esimerkiksi se, että poliitikot puhuvat harvoin nuorta väestöä koskettavista asioista, sillä nuoret eivät ole innokkaita äänestäjiä ja poliitikot haluavat jatkaa seuraavallakin kaudella työtään eduskunnassa. Tästä syntyy noidankehä, jossa nuoret vieraantuvat politiikasta. Muita syitä ovat mm. puolueiden kasvottomuus. Perinteisistä puolueista ei nuori välttämättä saa otetta. Ne puhuvat vain vanhojen ihmisten ongelmista ja nuorten murheet jätetään sivuun. Nuorille äänestäjille ei ole ehdokkaita.
Nuoret tarvitsevat tuoreita kasvoja politiikkaan. Samat vanhat naamat eivät innosta äänestämään, varsinkaan, kun asiat eivät näytä menevän niiden naamojen toimesta parempaan suuntaan. Suomi muun muassa velkaantuu koko ajan enemmän, eivätkä päättäjät tunnu saavan mitään parannuksia aikaan. Uusilla ehdokkailla pitäisi siis olla yhteys nuoriin, eikä tarvitse olla kokemusta politiikasta entuudestaan. Kokemattomuus voisi olla jopa hyvä juttu nuorten silmissä.
Ensi kevään eduskuntavaalit ovat siitä historialliset, että ensi kertaa 2000-luvulla syntyneet saavat äänestää niissä. Valitettavasti nyt näyttää kuitenkin siltä, että nuorten osuus äänisaaliista jää valitettavan pieneksi. Nuorten äänestäjien aktivoimiseksi tarvittaisiin nuorten oma ehdokas. Uudet raikkaat kasvot politiikalle voisi tehdä hyvää koko Suomelle, ja suomalaiselle politiikalle.
