Maailma on muuttunut huimasti ja tuntuu, että muutostahti kovenee vuosi vuodelta. Monet muistelevat kaiholla yksinkertaisia aikoja, jolloin asiat tapahtuivat tutulla kaavalla. En voi syyttää heitä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä lähemmäksi kärryn reunaa luisun, ja pian taidan pudota jo kyydistä.
On hienoa, että pitkään vallinneita normeja ja ajatusmalleja on alettu kyseenalaistaa ja karsia. Monet niistä eivät palvele juuri ketään enää tänä päivänä, tai ne eivät vaan enää istu nyky-yhteiskuntaan. Täytyy silti muistaa, että kaikilla on vapaus elää tahtomallaan tavalla niin kauan kuin se ei vahingoita muiden vapauksia. Monilta tämä oppi on hämärtynyt, ja he kokevat, että vain heidän tapansa elää on se oikea.
Minä nautin ruoanlaitosta ja vietän kotona huomattavasti enemmän aikaa kuin avopuolisoni. Täten minulle on täysin luonnollista ruoanlaiton yhteydessä valmistaa aterioita myös hänelle tai pyykkiä pestessäni pestä myös hänen pyykkinsä. Tämä on aikanaan ollut normi ja yleisesti toimiva käytäntö, eikä siinä ole nähty olevan mitään ihmeellistä. Ymmärrän, että kun naiset ovat vuosien työn tuloksena taistelleet itselleen oikeuden elää tasa-arvossa ja vapaudessa, he haluavat tehdä niin. Niin minäkin teen. Haluan pestä pyykkiä, siivota ja laittaa ruokaa, ihan vapaasta tahdostani.
Nykyaikana naiset ylpeilevät sillä, etteivät he osaa laittaa ruokaa tai heitä ei kiinnosta perheen perustaminen. Hienoa, toivon heille kaikkea hyvää. Olen iloinen heidän puolestaan, jos he toteuttavat itseään haluamallaan tavalla ja saavat matkustelemisesta jotakin. Siinä ei ole mitään väärää.
Minä haluan tulla äidiksi ja toteuttaa itseäni siitä kulmasta. En jaksa enää matkustella, haluan perustaa oman kodin ja pyörittää perhearkea. Siinäkään ei ole mitään väärää. Kumpikaan valinta ei ole väärä, kunhan sen oikeasti kokee itselleen oikeaksi.
