Silmät solmussa tuijotetaan huoneen takaseinään. Se katsoo tyhjänä takaisin. Asiat ovat paisuneet pään sisällä niin suuriksi, ettei niitä saa enää suusta ulos. Tehtävälista laskeutuu viehkeinä laskoksina lattialle ja kiertyy vartalon ympärille kuin kuristajakäärme. Niin paljon tekemistä, miten saada aika riittämään? Jaksamisesta ei ole ollut enää edes puhettakaan, nyt mennään täysin sisun voimin, hampaat irvessä ja itku silmässä. Kuulostaako tutulta?
Nyt syksyn hämärtyessä voimaa ja valoa ei ole enää samalla tavalla kuin kesäaikaan, mutta töitä ja ympäristön kuormitusta on senkin edestä. Sen takia haluan anoa armoa. Armoa itsellesi. Jos et kerkeä tiskaamaan kaikkia tiskejä tai korjaamaan pesuhuoneen pyykkivuorta, anna olla. Kaikkea ei voi aina jaksaa ja pystyä. Syksy on kaikkein armottomin juuri ennen lumen tuloa. Päivät ovat lyhyitä ja pilvisiä, koleus kaivautuu nurkkiin. Mieli ei pysy perässä. Se on väsynyt ja turta, vielä kiinni kesässä. Siksi toimeen on vaikea tarttua.
Paras lääke on tehdä jotain hyvää itsellesi, esimerkiksi omatekoinen kasvonaamio, herkkuhetki, kävelyretki luonnossa, tovi lempiharrastuksiesi ääressä… Mitä vain, mistä jää hyvä, rentoutunut olo. Pisin ihmissuhde tässä elämässä on se, jonka jaat itsesi kanssa. Siksi sitä kannattaa vaalia. Itsensä kanssa on vaikea olla sujut, mutta toisin kuin muissa suhteissa, ”vastapuolen” pään sisään pääsee helpommin. Kuka on viimeksi kysynyt sinulta mitä sinulle kuuluu? Oletko vastannut totuudenmukaisesti?
