Mihin suuntaan muuttoautot kulkevat tulevaisuudessa? Siitä on jo merkkejä. Esimerkiksi Ranskassa kaupungistuminen on pysähtynyt ja väestömäärä kasvaa samaa tahtia maalla ja kaupungeissa. Noin 60 prosenttia ranskalaisista haaveilee muuttamisesta maalle, vuosittain noin 100 000 toteuttaa toiveensa. (tutkimuslaitos IFOP).
Suomessa 15 prosenttia väestöstä suunnittelee vakavissaan muuttamista maalle ja 26 prosenttia haaveilee siitä, mutta ei pidä nykyisessä tilanteessaan mahdollisena. Muutosta haaveilevia on enemmän työikäisissä, kuin eläkeläisissä. Yrittäjistä lähes kolmasosa harkitsee maalle siirtymistä vakavissaan ja 13 prosenttia haaveilee siitä. (Kantar TSN Agri). Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyn mukaan yrittäjät kokevat saavansa maalla selvästi paremmat palvelut kuin kaupungeissa.
Toki muuttovirtamme on vielä kaupunkivoittoinen, mutta maalaiselämää toivovat ovat vakavasti otettava mahdollisuus; voimme tarjota heille sitä, mistä he haaveilevat ja paljon enemmänkin. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, ettei upeita kyliämme näivetytetä viemällä pois kaikki palvelut juuri nyt kun mahdollisuudet niiden vilkastumiseen saattaisivat olla olemassa.
Myös yleinen mielipide on maaseudun autioitumista vastaan: melkein kaksi kolmannesta suomalaisista on sitä mieltä, että yhteisiä verovaroja pitää siirtää toimiin, joilla maaseutu saadaan pysymään asuttuna. Yrittäjistä ja viljelijöistä näin ajattelee yli 70 prosenttia, pääkaupunkiseudun asukkaistakin puolet.
Miten voimme tuoda Sydän-Hämeen tykö niille, jotka etsivät omaa luonnonläheistä onnelaansa? Entä mitä voimme panostaa työpaikkojen, yrityksille tarjottavien mahdollisuuksien, koulujen ja muiden palveluiden muodossa niille, jotka ajattelevat, etteivät pysty vielä järjestämään kaikkea niin, että voisivat heti muuttaa maalle.
Aktiiviset kyläläiset ovat jo pitkään puhaltaneet samaan hiileen ja heidän puolestaan monet kylät ovat avoinna tulokkaille. Rautajärvelle ja Aitooseen on muuttanut uutta väkeä, myös lapsiperheitä. Luopioinen tuntuu suorastaan vetävän ideasampoja, jotka käärivät hihansa yhteisen hyvän eteen. Ehkä tässä on käymässä lumipalloefekti: siellä on tällaisia ihmisiä ja kun se huomataan, niin uusia samanlaisia muuttaa seudulle. Sappee on ottanut minut ja mieheni lämpimästi vastaan. Monessa kylässä yhteisöllisyys kukoistaa.
Entä työpaikat? Täältä viedään tielanoja, lippuja, äitien tekemää ruokaa, muovisia listoja betonisten julkisivujen tekoon ja ties mitä kaikkea. On alkuperäisasukkaita, jotka ovat kehittäneet yrityksen ja niitä, jotka ovat tulleet muualta liiketoimintansa kanssa, muun muassa siksi, että sijaintimme on keskeinen. Maataloutta ja palveluita on vielä, toivottavasti niitä ei jatkossa ajeta alas, muutoin väestön ja verotulojen kehitys ei voi pysyä kunnille suotuisana.
Etätyön mahdollisuuksista on pitkään puhuttu. Teknisesti sen lisäämiseen ei ole esteitä, kuka ja miten voisi laittaa tälle konkreettista potkua? Itse tein kolme vuotta puolet ajasta töitä Marokossa, tarvitsin siihen silloin vain tietokoneen ja nettiyhteyden.
Romanttista glooriaa kantavan Pariisin väkiluku vähenee nykyisin noin 12 000 hengen vuosivauhtia. Romantiikka on tavallisille ihmisille etäistä asuntojen keskineliöhinnan ollessa jo yli 10 000. Kanta-Helsingissäkin se on luokkaa 5200-6400 (Yle). Kaikki eivät halua muuttaa keskuksiin ja periferiaan, vaikkapa Helsinkiin. Kaikki eivät halua maksaa asuntolainaa koko ikäänsä, kun terveellisiä, viihtyisiä ja sosiaalisia asuinympäristöjä on kohtuulliseen hintaan vaikka kuinka paljon.
Kylät ovat vielä eläviä, niiden ihmiset aikaansaavia. Monet haaveilevat maalle muuttamisesta ja he etsivät itsensä näköistä paikkaa. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen kannattaa, ettei jossain vaiheessa autioilla kylänraiteilla todeta, että se juna meni jo.
Aicha B.
