Oudolta on tuntunut tämä nykysäätila. Melkeinpä niin, ettei talvea ole paljon ollutkaan. Vesikelejä riittää. Suorastaan ihmeeltä näytti, kun joskus toissaviikolla ihmisiä oli uskaltautunut retkeilemään Kukkiajärven jäälle. Eivät tainneet kesäasukkaat juuri hiihtolomilla saarihuviloillaan olla. Nurmikot yrittävät jopa vihertää. Tosin lähempi tarkastelu paljastaa, että se vihreä onkin pääosin sammalta.
Luopioisten apteekin seinustalla pensaat työntävät lehtiä ja kukansilmuja. Entäpä tämä: onko muurahaisillakin maailmankirjat sekaisin, kun vilkkaasti vipeltävät mummon keittiön työpöydillä. Joskus vanhakin menee johonkin tilaisuuteen, kuten hiljattain paikallisen Soilat-kuoron konserttiin. Aivan siinä mieli virkistyy. Ohjelma ilahduttaa, ja tapaa paljon vanhoja tuttaviaan. Mutta yksi asia tekee surulliseksi. Kun harvoin tavataan tuttua porukkaa, aina joku on poistunut keskuudestamme. Monesti joku tuttu on menettänyt puolisonsa, tai kumppani on joutunut laitoshoitoon.
Nyt meillä Suomessakin on tämä koronavirus uhkaamassa. On sanottu, että sen aiheuttamat kuolonuhrit ovat pääosin vanhoja. Pelottaa, mitä tässä jatkossa on odotettavissa. Ei ihan vielä haluaisi poistua näyttämöltä. Kovasti meillä Suomessakin yritetään estää taudin leviäminen. Riskialueilla olleet yritetään pitää karanteenissa ja etätöissä. Kangasallahan tämä koski koululaisia. Toivottavasti me täällä pienellä paikkakunnalla emme joudu kovin suureen tartuntavaaraan. Yritämme välttää turhaa reissaamista, pidättäytyä yleisötilaisuuksista ja pestä huolella kädet.
Tässä vanhalle tuli mieleen, miten vähän joskus meidän lapsuudessamme näitä torjuntatoimia oli. Mahtoiko olla jo viisikymmenluku menossa, kun mummon kotikylässä eräs pienen lapsen äiti kuoli polioon? Myös silloisessa kansakoulussa oli luokkatoverina poika, joka oli sairastanut poliota ja hänen kätensä olivat jääneet jotenkin epämuotoiseksi.
Koronatartuntojen pelossa nyt tehdään isoja toimenpiteitä, jotta vaara vähenisi. Matkoja estetään, väenkokouksia perutaan, urheilutapahtumat ovat ilman yleisöä. Koulujakin suljetaan. Ja jos mahdollista, tehdään etätöitä. Ehkä tilanne saadaan vähitellen hallintaan, Kiinassa kai jo näkyy sellaisia merkkejä. Tällä hetkellä, kun mummo näitä pohtii, ei aivan lähitienoolla ole vielä tautitapauksia. Kangasalla on. Mahtavatkohan luontoaktivistit olla sitä mieltä, että tällaiset uhat ovat paikallaan: vähenevät ilmansaasteet, kun lentomatkat ja muu liikenne vähenevät. Aleneeko maailman liian suuri väestömäärä? Vaan kuka haluaa vähennystä omalle kohdalleen. Olkaamme siis varovaisia.
Mymmeli
