11. maaliskuuta, Madrid: sairastuneita 1024
Keltaiset katuvalot maalaavat mustaa tietä. Henki kulkee raskaana suojaksi vedetyn huivin alta, hätäiset askeleet kaikuvat autioituneilla kaduilla. Kirimme viimeiset metrit bussipysäkille. Siellä odottavan nuoren tytön katse osuu huiviini ja hän sävähtää vaistomaisesti kauemmas. Meillä on sama määränpää, pois täältä.
7. maaliskuuta, Madrid: sairastuneita 174
Lauantaina kaupunki oli kuin minä tahansa päivänä. Ihmiset virtasivat kaduilta kuppiloihin ja katusoittajat tahdittivat heidän menoaan. COVID-19 oli lähinnä vitsi. ”Sulla on korona”, heitettiin naurahduksen saattelemana, kun joku sattui yskäisemään. Viruksen kasvot paljastuivat vasta viikonlopun jälkeen. 8.3 vietettiin naistenpäivää, ja vaikka suuret yleisötapahtumat olivat jo pannassa, naisten marssille näytettiin vihreää valoa. Seuraukset olivat kohtalokkaat.
Kaikki koululaitokset Madridin alueella suljettiin maanantaista 9. päivä alkaen. 10.3. mennessä tartuntatapauksia oli 782, sairastuneiden joukossa useita valtion virkamiehiä, kuten esimerkiksi tasa-arvoministeri Irene Montero.
Paniikki alkoi levitä viruksen mukana. Maanantaina yliopiston Whatsapp-ryhmissä kiersivät kuvat tyhjinä ammottavista marketeista. Kaikki oli viety vesikanistereita myöten. Siinä kohtaa levottomuus alkoi kiertää vatsassa. Tällaisissa tilanteissa pahinta ei ole itse pelon aiheuttaja, vaan pelko. Se saa ihmisen primitiiviset vaistot laukeamaan ja korvat sulkeutuvat järkipuheelta.
Tiistaina näimme tilanteen omin silmin. Suurimmat ruokakaupat olivat sekasorron vallassa. Parkkipaikat olivat tupaten täynnä ja kassajonot kiersivät koko kaupan halki. Ihmiset säntäilivät edestakaisin lapaten kärryihinsä kaiken mitä vain mahtumaan saivat. Kaikki ostoskorit ja -kärryt olivat käytössä. Käännyimme suosiolla heti ovelta, ostokset olisi parempi hoitaa jossain rauhallisemmassa paikassa. Onneksemme asumme syrjässä itse keskusta-alueesta ja löysimme pienen päivittäistavarakaupan, jonne paniikki ei ollut vielä ulottunut. Siellä vastassa oli täysi vastakohta. Hedelmä- ja vihannesosastolla vanha herrasmies oli kumartunut tutkailemaan tarjontaa lähietäisyydeltä. Hän poimi banaanitertun käteensä, puolen metrin päähän kasvoistaan, ja alkoi yskiä sisäelimiään solmuun. Mukaamme ei tarttunut mitään siltä osastolta.
Puheet kaupungin rajojen sulkemisesta alkoivat kiertää. Päättäjät halusivat välttää Italian kohtalon hinnalla millä hyvänsä ja rajoituksia alettiin asettaa. Nyt olisi lähdettävä, jos lähteä aikoi, sillä kohta se ei olisi enää mahdollista. Pohdimme koko tiistai-illan, onko matkustaminen vain turha riski, mutta päädyimme lähtemään etelämmäs, missä tapauksia oli vasta muutamia. Renfen, kansallisen rautatieyhtiön, nettisivut kaatuilivat ihmisten ostaessa lippuja ulos koronahelvetistä, mutta onnistuimme varaamaan matkamme seuraavaksi aamuksi.
11. maaliskuuta, Madrid: sairastuneita 1024
Bussi lipuu pysäkille täysikuun tähystäessä vuorten yllä. Astumme sisään kapsäkkeinemme ja näemme, kuinka istumapaikat on kaikki varattu. Kymmenet silmäparit iskostuvat selkiimme ja käytäväpaikoilla istuvat kavahtivat kauemmas, kun raivaamme tiemme bussin keskiosaan. Bussin ovet sulkeutuvat ja se alkaa hiljalleen rullata alas töyssyistä tietä. Tunnelma on painostava. Takaa kuuluu matalaa puheensorinaa, edessäni istuva nainen nukkuu kylmää ikkunaa vasten. On kuuma ja ilma tuntuu raskaalta. Katossa loimottavat vihreät valot tekevät kaiken epätodellisen tuntuiseksi. Toivon, että matka olisi pian ohi.
Päätepysäkillä ihmiset kiirehtivät toisiaan tuuppien oville ja ulos, me yritämme vältellä kaikenlaista kosketusta ja tilaamme uberin juna-asemalle. Edes uberkuski ei yritä avata keskustelua, vaan matka jatkuu hermostuneen hiljaisuuden vallitessa. Kadut ovat tyhjillään.
15. maaliskuuta, koko Espanja: sairastuneita 7800, joista puolet Madridin alueella
Koulut koko maassa sulkeutuvat virallisesti 16. päivä, mutta monet ovat olleet poissa töistä ja oppitunneilta jo torstaista lähtien. Perjantaina Espanja julisti hätätilan ja liikkumista alettiin rajoittaa. Kaikki liikkeet ja palvelut suljettiin kauppoja ja apteekkeja lukuun ottamatta. Ihmiset saavat asioida vain lähimarketeissaan, muuten on pysyteltävä sisätiloissa. Tämä on varsinainen kulttuurishokki espanjalaisille, jotka eivät juuri kotona viihdy ja istuvat iltaa lähibaarien terasseilla.
Täällä paniikki on keskittynyt lähinnä Madridin alueelle, pienemmissä kaupungeissa koko asia nähdään yhtenä hömpötyksenä. Viimeksi eilen kuulin naapurin nurisevan terassiltaan, kuinka typerää on linnoittautua sisätiloihin, eikä baariin pääse yksille.
23. maaliskuuta, koko Espanja: sairastuneita 33078, joista 10575 Madridin alueella. Kahdesta tuhannesta kuolleesta yli puolet Madridissa.
Hömpötyksestä ei ole enää tietoakaan. Koko maassa on jo viikon vallinnut ulkonaliikkumiskielto, jonka tarkoituksena oli kestää kaksi viikkoa. Eilen saimme tietää, että sitä on päätetty jatkaa vielä toisella kahdella, sillä virus ei ole pysähtynyt. Madridin massiivisen väkiluvun vuoksi metrot ja bussit ovat täynnä töihin virtaavaa väkeä, ja tartunnat saavat jatkua. Madridissa on pystytetty valtavia kenttäsairaaloita ja alettu käyttää jäähalleja ruumishuoneina. Kansa taputtaa ja tanssii joka ilta kello kahdeksan parvekkeillaan ja ikkunoillaan sairaaloissa työskenteleville hoitajille ja lääkäreille. Sairaalanväki toivoo vähemmän taputuksia ja enemmän tekoja. He pyytävät kaikkia pysyttelemään kodeissaan.
En halua pelotella teitä vaan yksinkertaisesti kertoa siitä, millaista elämä koronan runtelemassa maassa on. Toivon hartaasti, että te ette joutuisi sitä kokemaan. Täällä poliisit partioivat kaduilla, ajelevat ympäri asuinalueita kovaäänisten kanssa tasaisin väliajoin. Koirat saa käyttää tarpeillaan ja roskat saa viedä, mutta lenkille ei saa mennä, etenkään perheenjäsenten kanssa. Kaupassa ja apteekissa voi asioida yksin. Rikkureita rankaistaan sakoin. Voi vain istua ja odottaa, että ehkä muutaman viikon tai edes parin kuukauden päästä tilanne rauhoittuisi.
Me suomalaiset olemme metsäläiskansaa henkeen ja vereen. Me saamme voimamme luonnosta, mikään ei rauhoita vauhkoa mieltä yhtä hyvin kuin pieni päiväkävely metsänsiimeksessä. Kun tuo vaihtoehto otetaan pois, tuntuu äärettömän turralta. On kuin ei voisi kunnolla hengittää.
Sitä en toivo teistä kenellekään, joten pyydän. Noudattakaa äärimmäistä varovaisuutta, välttäkää muita kuin välttämättömiä ihmiskontakteja. Huolehtikaa hygieniasta ja pysytelkää pois ihmispaljouksista ja baareista. Tästä ei ole helppoa ulospääsyä, kenellekään ei voida jakaa Vapaudut vankilasta -korttia. Toimikaa saamienne ohjeiden ennen kuin maa ajautuu samaan jamaan kuin Espanja tai Italia.
