Häpeä on polttava ja vastenmielinen tunne. Se jättää muistijäljen, joka ei lähde kulumallakaan. Juuri siksi se on ihmiskehitykselle elintärkeä. Käytösmallien ja tapojen muuttaminen on pirullisen haastavaa, mutta häpeän tunne saa ihmisen muuttumaan. Tuota piinaavaa kokemusta halutaan välttää. Jokainen muistaa vähintään yhden nolostuttavan muiston menneisyydestään, ja osalle se laukaisee edelleen kiusallisen olotilan päälle.
Suomessa asioista ei monesti viitsitä tehdä numeroa ja monesti toisten tekemisiä katsotaan sormien lävitse. Ei haluta nolata muita, ja se on hyvä pyrkimys. Toisen tahallinen nöyryyttäminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin tekemisistä tilivelvolliseksi paneminen. On helppo ymmärtää, miksi lasta kielletään, kun hän lyö, tai rangaistaan, kun hän rikkoo yhteisiä sääntöjä. Lapsi, joka ei opi häpeämään, ei myöskään opi kohtaamaan virheitään. Sama pätee varttuneempaankin väkeen. Jos heitä ei koskaan aseteta nenäkkäin tekostensa kanssa, ei heidän käytöksellään ole minkäänlaisia rajoja. Tämä jos jokin on huolestuttava piirre.
Nykyaikana on yleistynyt tietynlainen ”bitch”-asenne, joka ihannoi röyhkeyttä, kylmyyttä ja ivallisuutta. Nämä piirteet nähdään saavuttamisen arvoisina ominaisuuksina. Ei hävetä mitään, ei tunneta mitään. On surullista nähdä tähän pisteeseen ajautuneita nuoria ihmisiä. He ajavat itseään yhä syvemmälle ahdinkoon pakoilemalla tunteitaan. Ne rakentavat yhä tiiviimmän muurin ihmisen ympärille, ja lopulta sieltä ulos pääseminen voi tuntua mahdottomalta.
Ennaltaehkäisy on paljon helpompaa kuin tuhojen korjaaminen. Siksi häpeä ja kaikki muut epämiellyttävät tunteet olisi hyvä oppia käsittelemään. Hyvä tapa aloittaa on lopettaa tällaisten ”bitch”-asenteellisten ihmisten ihannoiminen ja puuttua rohkeasti ikäviin käytösmalleihin. Näin teet palveluksen sekä itsellesi että heille.
