Lapsuutensa Luopioisissa Aitoon kylässä asunut Vivi Wallenius on asunut Lontoossa jo yli kolmen vuoden ajan. Koko korona-aika on siis vierähtänyt miljoonakaupungissa. Lontoossa ei tavallisesti ihmisten tapaamiselta voi välttyä, mutta korona-aikana sosiaalinen etäisyys on ollut mahdollista yhdessä maailman vilkkaimmista kaupungeistakin. Sattumien kautta Wallenius on päätynyt nykyiseen työhönsä – hän aloittelee life coaching-bisnestä kotoa käsin.
– Muutin Lontooseen alun perin toukokuussa 2017 työn perässä. Aiemmin samana vuonna oleskelin täällä suutariopintoihin kuuluneiden kahden harjoittelun vuoksi. Ne kestivät yhteensä kahdeksan viikkoa. Ensimmäinen harjoittelupaikkani oli James Taylor & Son, yli 160 vuoden ajan mittatilausjalkineita valmistanut yritys. Yhden jalkineparin lähtöhinta oli tuolloin 1500 puntaa. Harjoittelin myös Louboutinin suutariliike Minuit Moins 7:ssä, jossa korjattiin vain kyseisen brändin kenkiä.
James Taylor & Sonin pesti oli Walleniukselle aluksi vuoden kestävä äitiysloman sijaisuus, mutta hänet vakinaistettiin, sillä äitiyslomalainen ei koskaan palannut tehtäviinsä. Pienessä tiimissä Walleniuksen toimenkuva oli laaja: sovituskenkien ja mittatilauskenkien valmistamisen lisäksi hän teki sihteerin ja vastaanottovirkailijan töitä, sovituksia sekä harjoittelijoiden ohjausta.
Mittatilausjalkineiden parissa työskentelyn jälkeen Walleniuksen oli tarkoitus palata Suomeen johtotehtäviin laukkuja ja kenkiä valmistavaan yritykseen, mutta palkkaneuvottelut eivät menneet toivotusti. Suunnitelmat siis muuttuivat – ja olihan hänellä vireillään jo oma yritys Lontoossa.
Lehtimehubisnes Lontoossa
Suomeenpaluusuunnitelmien kariuduttua Wallenius päätti keskittyä lehtimehubisnekseen.
– Olen valmistanut tätä samaa mehua jo 20 vuotta ja kaikki rakastavat sitä. Minulla oli valmiina ensimmäinen asiakas – Lontoon keskustassa aloittamassa ollut kissakahvila. Myös rahoitus oli selvä – minulla oli starttirahan kaltainen tuki yritykseni ensimmäiselle toimintavuodelle, kun korona iski päälle. Monet potentiaaliset asiakkaani, eli ravintolat, kahvilat, pubit ja baarit joutuivat tuolloin sulkemaan ovensa, Wallenius kuvailee. Onneksi sain siirrettyä tuen life coaching yritykseni hyväksi.
Kiinnostus passiivisiin tulonlähteisiin
Walleniuksen tavoitteena on luoda toimeentuloa turvaavia, passiivisia tulonlähteitä. Lehtimehuyrityksen kautta passiivisen tulon saaminen voi jossain vaiheessa onnistua, jos lehtimehu päätyy tehdastuotantoon. Tuolloin itse bisnes ei vie kovin paljoa henkilökohtaista aikaa. Ajatuksena on jatkaa lehtimehubisnestä kun valmennusbisnes on vakaammalla pohjalla.
– Aikanaan olin poissa pelistä neljän ja puolen vuoden ajan masennuksen vuoksi – silloin en opiskellut enkä käynyt töissä. Jos minulla olisi tuolloin ollut terveydentilastani riippumaton tulovirta, minun ei olisi tarvinnut jonotella joka käänteessä, olisin saanut laadukkaampaa apua ja välttynyt monelta nöyryytykseltä. Köyhyys itsessään luo paljon lisäkärsimystä.
Potentiaalisten lehtimehuasiakkaiden joutuessa sulkemaan ovensa Walleniuksella oli jo seuraava suunnitelma valmiina. Tässä vaiheessa lehtimehubisnes vaihtui lennossa life coaching-bisnekseen.
– En halunnut elää epätietoisuudessa tai jäädä tyhjän päälle. Halusin tehdä jotain sellaista, mihin korona ei vaikuta. Taustalla minulla on runsaasti itseopiskelua noin puolentoista vuoden ajalta – kymmeniä bisnes- ja mindsetaiheisia kirjoja, suuri määrä omalla työllään vaurastuneiden miljonäärien seminaareja ja webinaareja, sekä eri tahojen tarjoamia ilmaisia ja maksullisia bisneskoulutuksia.
Tällä hetkellä Wallenius siis aloittelee uuden yrityksen pyörittämistä. Valmennus tapahtuu puhelimitse, kotoa käsin, joten se ei vaadi henkilökohtaista kohtaamista.
– Asiakkaani ovat Suomessa tai Lontoossa asuvia suomalaisia. Olen testaillut laatimiani kursseja ja valmennuksia 42 testiasiakkaan kanssa. Suuri osa heistä on halunnut jatkaa maksavana asiakkaana.
Wallenius vaikuttaa löytäneen oman tiensä, sillä ihmisten auttaminen on hänelle mieluista.
– Olen aina tykännyt ja osannut auttaa ihmisiä, joten valmentaminen on sujunut luonnostaan. Autan sinkkuja löytämään rakkautta. Autan alakuloisia nousemaan jaloilleen ja sitten siivilleen. Bisnesvalmennukseni auttaa ihmisiä tavoittelemaan unelmiaan ja korkeampaa onnellisuuden tasoa, Wallenius kuvailee toimintaansa.
Korona Iso-Britanniassa
Kuten Suomessa, Lontoossakin koronarajoituksia on hiljalleen purettu. Kauppoja, kampaamoita ja ravintoloita on avattu uudelleen. Kasvosuojaa on edelleen käytettävä monissa paikoissa, kuten julkisissa liikennevälineissä.
– Asun Lontoon keskustassa keskellä hyviä palveluita ja jättipuistoja, joten pysyminen kaukana julkisesta liikenteestä ei ollut ongelma. Ihmisiä näin vain ruokakaupassa ja päivittäisellä kävelylläni puistossa – ja tietenkin näin kämppistäni. Olin vieraillut Suomessakin hiljattain ennen pandemian tuloa, joten matkasuunnitelmatkaan eivät kaatuneet. Eniten korona vaikutti Lontoon arkeeni juuri siten, että bisnes vaihtui lennosta toiseen. Myös lehtimehubisneksen kanssa olin siinä vaiheessa, että tein töitä kotoa käsin.
Pandemian rantautuessa Britanniaan Wallenius kertoo olleensa ihmeissään, etenkin tyhjenevien ruokakaupan hyllyjen äärellä.
– En osannut pelätä virusta, mutta naureskelin itsekseni, että nälkäkuolema olisi tällä menolla todennäköisempi kuin päivien päättyminen koronaan.
– Ystäviäni olen alkanut näkemään vasta hiljattain. Olikin todella mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Olo oli jotenkin epätodellinen, vaikkakin helpottunut, pitkän sosiaalisen eristyksen jälkeen.
Terveydenhoito on poikkeustilassa
Wallenius kertoo joutuneensa käyttämään Lontoon-vuosinaan melko tiuhaan paikallisia terveyspalveluita. Ennen koronaa vastausta esimerkiksi puheluun terveysasemalle sai odotella, koronan aikana puheluun on vastattu lähes välittömästi. Ihmisiä on kehotettu välttämään terveydenhuollon kuormittamista ja tartunnan pelossa moni välttelee tarpeellistakin terveyspalveluiden käyttöä. Siispä jonoja palveluihin on ollut normaalia vähemmän.
– Minun tapauksessani livetapaamisia terveydenhoidon kanssa ei ole ollut, vaan kaikki on hoidettu puhelimitse. Vasta hiljattain pääsin lääkärin tutkittavaksi sairaalaan pitkästä aikaa. Ulko-ovella oli tarkka valvonta ja sisään päästettiin vasta lähellä varattua aikaa. Kädet tuli desinfioida ja kasvomaskia piti käyttää. Henkilökunta itse otti vapauksia maskin käytössä ja välillä ilmakylpyjä kasvoilleen. Potilaskontrolli oli tiukahkoa, mutta henkilökunta lepsuili.
– Täällä oli sellainen tapa, että joka torstai kahdeksalta illalla taputettiin paikalliselle terveydenhuoltojärjestelmälle. Aluksi ulkona raikui, mutta sekin on hiipunut.
