Vaimoni ei malta pysyä pois sienimetsästä. Vasta lumipeite turruttaa innon. Niinpä meiltä löytyy etenkin suppilovahveroita riittävästi. Kun pakastimet kotona ja mökillä eivät enää vedä, noita metsän herkkuja kuivatellaan ensin koneellisesti ja sitten loppusilauksena vaikkapa takan tai aiemmin päivällä lämmitetyn hellan päällä. Kotoista ja mukavaa puuhastelua mökillä. Paras palaute tulee tästäkin touhusta lapsenlapsiltamme. He varmistavat ennen Aitooseen tuloaan monen muun asian lisäksi: ”Mummo, teethän taas niitä sienilihapullia.” Myös soppa maistuu. Lasipurkillinen kuivattuja rouhuksi jauhettuja suppilovahveroita on muuten oivallinen joululahja.
Lauantaina 14.11.2020 edellisen päivän laihahko lähimaastosta noukittu saalis sai vaimoni kyselemään minulta auton avaimia. Harvinaista häneltä. Aikoi ajella parin kilometrin päähän vilkaisemaan, löytyisikö supikkaita. Kolmevuotiaan korealaisen perävalot hävisivät ja parin minuutin päästä soi kännykkäni. Kysyin, ajoitko peurakolarin. Niitä nimittäin on nyt ensimmäisen kerran neljännesvuosisadan aikana alkanut pyöriä ihan likellä mökkiä ja ovatpa osuneet muutaman kerran aitan kulmalla roikkuvan riistakameran ottamiin kuviin ja sen lähettämiin multimediaviesteihin. Onneksi kyse oli auton kojelautaan syttyneistä parista varoitusvalosta ja kuvasta, missä luki ”Low Air Pressure”. Näytössä punainen valo kuulemma vilkutti vasemman etupyörän tuntumassa. Kuljettaja luonnollisesti pysäytti ajoneuvon ja kävi katsomassa rengasta. Matalaprofiilisista pystyy silmämääräisesti näkemään ainoastaan kaksi asiaa. Joko ilmaa on, taikka sitten rengas on vannetta myöten tyhjä. Samalta näytti pyörä kuin kolme muutakin. Sanoin, että jatkahan sieneen ja katsotaan sitten, kun palaat.
Rouvan palattua hätäännyin kaivamaan jumalattoman paksun ohjekirjan esille ensimmäisen kerran yli kolmeen vuoteen. Renkaista löytyi asiaa parikymmentä sivua. Kymmenillä kielloilla ja ohjeilla suljetaan pois autonvalmistajan vastuu vahingoista. Jos niitä noudattaisi kirjaimellisesti, ajosta tulisi vähän päästä tehtävien tarkistuksien vuoksi katkonaista. Uskaltaisiko ratin taakse lainkaan? Opuksesta selvisi, että pitää ajaa muutama minuutti, niin sitten tietokone näyttää renkaiden ilmanpaineet. Kun ensin säätää asetukset asiaa esittelemään. Niinpä lähdin liikekannalle.
Kilometrin ajettuani totesin näytössä lukemat 2,0 välkyttävässä kulmassa ja kolmessa muussa 2,1. Ei siis mitään hätää. Kun nyt auton keula kääntyi Riukusillantieltä Luopioisten suuntaan, ajattelin käydä pumppaamassa kylän ainoalla huoltoasemalla tuon puuttuvan 0,1 baaria. Totesin pihalle päästyäni täällä myytävän viikonloppuisin ainoastaan polttoainetta automaatista.
Suuntasin takaisin mökille ja ajattelin hoitaa valon sammuksiin, kun lähdemme köröttelemään sunnuntaina Helsinkiin. Punainen silmissä välkkyvä tuikku ja pari muuta varoitusmerkkiä kojetaulussa hermostuttivat. Tuumasin, että kun tässä kerran liikkeellä ollaan, niin poiketaan Sammonkulmassa. Aitoon ohitettuani vilkuttava rengas saavutti samat lukemat kuin muutkin, mutta varoitusvalot eivät sammuneet. Pälkäneellä totesin saman kuin Luopioisissa ajeltuani kolmen kylmän aseman kautta Sammonkulmalta kylän sylin huoltamolle ja sieltä edelleen K-kaupan viereen.
Asetin toivoni Aapiskukkoon. Siellä roikkui seinällä lupaavasti ilmaletku. Vieressä ilmoitus, missä kerrottiin lisääntyneestä ilkivallasta huolimatta huoltamon edelleen tarjoavan maksutta vettä ja ilmaa. Kassalta piti hakea letkun päähän ilmanpainemittari. Palvelu toimi moitteetta ja ystävällisesti huolimatta nukkavieruista mökkiasusteistani. Tuuppasin pyörään vähän lisää maailmaa ja vein suuttimen takaisin kiitellen. Lähdin palaamaan takaisin mökille. Ennätin kirota punavaloja edessäni kilometrin matkan, kunnes ne sammuivat ja rengaspainetta näkyi joka pyörässä saman verran.
Itse en ole koskaan tekeytynyt automieheksi. Näihin nykyisiin en osaa muuta tehdä kuin lisätä pissapoikaan nestettä. Entisen asuinpaikkamme sisäpihalla sijaitsee autokorjaamo. Yrittäjä katseli tämän vuosituhannen alkupuolella säälien, kun kannoin maasturin raskaita renkaita kellarista monen oven takaa ja vaihdoin pyöriä pihalla räntäsateessa. Hän teki todella edullisen tarjouksen renkaiden vaihdosta ja niiden säilyttämisestä. Sen jälkeen ei tarvetta ilmanpaineiden mittaamiseen ole juuri esiintynyt. Nyt ajan ensimmäisen kerran autolla, missä anturit näyttävät paineet ja näköjään hälyttävät tarvittaessa turhankin hanakasti. En tiedä tämän päivän tilannetta muuten kuin, että huoltoasemilta taitaa saada kaikkea muuta paitsi huoltamopalveluita. Kaltaiseni tumpula siis uppoaa korviaan myöten liriin varsinkin viikonloppuna. Isoihin ongelmiin saanee avun joko viranomaisilta, vapaaehtoisjärjestöiltä tai kaupallisilta ravakasti rahastavilta 24/7-toimijoilta, joiden pyytämät palkat ja muut kustannukset maksavat yleensä vakuutusyhtiöt ja sitä kautta me vakuutuksenottajat.
Jos ja kun tämmöisten palvelujen lopettamisen syy on ilkivalta, laittaa se pohtimaan tekijöiden tarkoitusperiä. Lukkojen taakse minäkin kantaisin kalliit systeemit ja jopa vesikanisterit, jos ne harva se yö revittäisiin seinästä irti ja paiskottaisiin pitkin pihoja. Paineilmalla kekseliäs saa aikaiseksi paljon muutakin turmiota. Myös auki jätetty vesihana voi aiheuttaa mittavat vahingot. Minä ajoin 52 kilometriä savolaisittain sanottuna ihan iliman aikojaan.
