Kuntavaalien lähestyminen näkyy erilaisten mielipidemittausten ja -tutkimusten määrän kasvuna. Satunnaiset valtakunnalliset puoluegallupit, jotka kaksi tai kolme vuotta ennen vaaleja eivät välttämättä jaksaneet innostaa suurta yleisöä, julkistetaan ja vilkuillaan läpi aiempaa tiiviimmin. Näitä seuraa etenkin aktiivinen puolueväki, mutta niin sanottua riviäänestäjääkin ne alkavat omien valintojen pohjana kiinnostaa – vaikka kuntavaalit näyttäytyvätkin monelle pitkälti paikallisina henkilövaaleina ilman ajatusta tulosten maanlaajuisista heijastuksista.
Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä enemmän niin sanotut perusgallupit saavat seurakseen erikoistuneempia vaaliaiheisia tutkimuksia, kyselyitä ja mittauksia.
Esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiö uumoilee äänestysprosentin kohoavan edellisiä kuntavaaleja korkeammaksi. Näkemys perustuu kyselyyn, jossa selvitettiin äänestämisestä varmojen osuutta äänioikeutetuista. Kyselyssä kaikista äänestysikäisistä 60 prosenttia ilmoitti varmasti äänestävänsä kuntavaaleissa ensi huhtikuussa. Lukema oli kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin vastaavassa tutkimuksessa neljä vuotta sitten, jolloin kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus kohosi 59 prosenttiin.
Säätiön tutkimusdatasta näkyi myös, että keskimääräistä enemmän epävarmuutta tulevasta äänestämisestä ilmeni muun muassa nuorten ikäluokkien, opiskelijoiden, työttömien ja perussuomalaisia kannattavien keskuudessa. Korkeasti koulutettujen, eläkeläisten ja kokoomuksen kannattajien nähtiin puolestaan olevan keskimääräistä vakuuttuneempia äänestämässä käymisestään. Maaseutumaisissa kunnissa oltiin keskimäärin vähemmän innoissaan äänestämisestä kuin pääkaupunkiseudulla.
Joissakin kyselyissä päästään jo aivan uudenlaisten näkökulmien äärelle. Esimerkiksi NayaDayan, YouGovin ja Statistan yhteistyössä syntyi empatiaan keskittyvä tutkimus, jonka tulosten perusteella lähes kaksi kolmesta kokee asuinkuntaansa kohtaan positiivisia tunteita ja vastaavasti viidenneksen tunteet ovat negatiivisia. Tutkimuksessa kysyttiin kansalaisten tunteita omaa asuinkuntaa- tai kaupunkia sekä valtuuston toimintaa kohtaan.
Positiivisia tunteita omaa asuinpaikkakuntaa kohtaan kokevat tutkimuksen mukaan muita yleisemmin muun muassa yli 50 000 asukkaan kaupungeissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat, hyvätuloiset sekä vihreiden, SDP:n ja kokoomuksen kannattajat. Negatiivisia tunteita arvioitiin muita useammin kokevan maaseudulla asuvien, miesten sekä keskustan ja RKP:n kannattajien.
Vastaavia kyselyitä, joissa eri puolue-, koulutus- ja asumistaustat listautuvat vaihtelevaan järjestykseen, tulee nyt julki yhä kiihtyvällä vauhdilla. Osa ottaa edellä mainittujen kaltaiset mittaustulokset kevyenä viihteenä, toiset antavat niille enemmän painoarvoa. Niiden kautta voi halutessaan kuitenkin miettiä asioita myös laajemmasta kuin oman äänestämisen näkökulmasta.
Onko esimerkiksi syytä huolestua, jos kyselyssä vain 20 prosenttia vastaajista kokee valtuustojen toimintaa kohtaan sellaisia tunteita, jotka ennakoivat positiivista ja osallistuvaa käyttäytymistä? Mitä pitäisi tehdä, jotta niin monen kyselyn tuloksissa ei tulisi esiin se, että nuoria äänestäjiä on vaikea saada liikkeelle?
