Viime kesänä ajeli vapaa-ajanasuntomme pihaan Jouttijärven mökkiläinen. Minulle tuntematon. Hän esitti huolensa pienen järven tilasta todeten sen rehevöityneen etenkin molemmista matalista päistä. Pystyin allekirjoittamaan väitteen lähes kolme vuosikymmentä siellä soudelleena. Hän yllytti minua kokeilemaan, herättääkö asia kiinnostusta muissa rannan asukkaissa ja mökkiläisissä.
Yritin vedota eläkeläisen kiireisiin mitä ilmeisimmin kestämättömin perustein, sillä jo seuraavalla viikolla raapustelin kirjeen. Se jaettiin Riukusillantien postilaatikoihin, sähköllä joillekin ja pariin mökkiin veneellä. Reilut 20 kopiota. Esitin siinä, että mikäli innostusta löytyy riittävästi, voisimme kokoustaa mökkimme terassilla. Tapaamista kannatti seitsemän ruokakuntaa eli kolmasosa rannan vakituisista asukkaista ja vapaa-aikaansa siellä tappavista. Mielestäni liian vähän, mutta pääni käännettiin.
Elokuun loppupuolen yhtenä lauantaina kokoonnuimme pirtillämme. Kysyin kokouksesta tietoiseksi tulleilta ympäristöasiantuntija Marja-Liisa Suomalaiselta ja Aitoon kalastuskunnan puheenjohtaja Thomas Penttilältä, voisivatko he tuoda asiantuntemustaan tapaamiseen kahvi- ja piirakkapalkalla. Kummatkin suostuivat. Tulikin hyvä kokous. Paljon tietoa kahdessa tunnissa. Marja-Liisa Suomalainen kertoi Suvi-vesiensuojeluhankkeesta ja siihen liittyvistä yhteistyötahoista, yhtenä hankkeen käynnistänyt Luopioisten Säästöpankkisäätiö. Lyhenne ”Suvi” tulee käsitteestä Sydän-Hämeen upeat vesistöt.
Edelleen saimme tiedon syyskuussa järjestettävästä ”Laskuojat kuntoon”-kurssista, mihin meistä kokoukseen osallistuneista ilmoittautuikin kolme. Nimi hieman kummastutti, mutta se selvisi heti. Vedet kun ottavat kuormituksensa pääosin laskuojien kautta. Itse kurssi järjestettiin kokonaisuudessaan etänä, kuusi kertaa kaksi tuntia. Hieman kauhistutti Valkeakoski-opistolle laskua maksaessani, 16 euroa.
Jouttijärven kokouksessa sujuvasanainen Thomas Penttilä osoittautui varsinaiseksi tietopankiksi etenkin Aitoon alueen vesistöjen suhteen. Hän toi historiatietoa muun muassa kertomalla kangaspainon myrkkyjen laskemisesta Tevunlahteen Jouttenselälle Pälkäneveteen. Lahti oli uimakelvoton yli kolme vuosikymmentä. Epäonnistunut värien säilöminen Aitoon vanhan kaatopaikan yhteydessä pressupohjaisessa altaassa johti Pitkäjärven osittaiseen pilaantumiseen.
Meidän kotijärvemme rehevöitymiseen yhtenä syynä Penttilä näki muun muassa, että aikaisemmin runsaina esiintyneet piisamit ovat hävinneet kokonaan. Ne ja laiduntavat lehmät ruokkosivat kasvustoa vähemmäksi. Penttilän näkemyksen mukaan omaa rantaa kannattaa siivota ainoastaan virkistyskäyttöön. Niittämällä ja perkeet rannalle toimittamalla. Väkivaltainen poistaminen saattaa irrottaa pohjassa majailevat ravinteet liikkeelle ja tulos on päinvastainen. Mikä on luonnollista kehitystä ja mikä ei? Paljon saatiin myös muuta informaatiota. Aitoon kalastuskunta hallinnoi kahdeksan eri kylän vesialueita, jotka määrittyvät kylien rajojen mukaan. Yli kymmenestä järvestä vain joku pieni, kuten Jouttijärvi, kuuluu kokonaisuudessaan kalastuskunnalle. Vapaaehtoisia toimintaan ei tahdo löytyä. Thomas Penttilä osoitti mukavalla tavalla mielenkiintonsa asiaamme kohtaan. Hän tuli pari viikkoa kokouksemme jälkeen käymään. Soutelimme järven päästä päähän katselmoiden ja hauskoja haastellen.
Erittäin hyvin järjestetyltä kurssilta jäi mieleeni joitakin pääkohtia. Rantakiinteistöt siirtyvät ennemmin tai myöhemmin muille. Joko seuraaville sukupolville tai ne myydään. Arvo on sitä suurempi, mitä paremmassa kunnossa ranta on. Kuormitus pitää ensi kädessä ottaa kiinni siellä, missä se syntyy. Tai sitten niissä laskuojissa esimerkiksi kosteikkoja rakentamalla. Viimeistään saostusaltaassa ennen virtauksen päätymistä vesistöön. Yleensä myöhästytään, kun tilannetta yritetään korjata järvestä. Yksin ei kannata pieniä niittohommia lukuun ottamatta touhuta, jos ei ole rikas. Hankkeiden omarahoitusosuudet lasketaan pienimmilläänkin tuhansissa euroissa. Suvi-hanke antaa apua avustusanomusten laadinnassa ja muissa tavalliselle talliaiselle hankalissa asioissa keskittyen tässä vaiheessa pääasiassa isoihin järviin. Lopuksi todettiin kurssin nimi vääräksi.
Tomppa Penttilä kertoi sanoneensa isälleen joskus, etteivät nämä asiat kiinnosta kuin kotijärven osalta. Siihen isäpappa kuului lausuneen: ”Poika, olet väärässä. Vain oman kotirannan tila huolestuttaa.” Helsinkiin kiinteistösellaista lukuun ottamatta veronsa maksavana kyynisenä mökkiläisenä esitän ontuvan tai toivottavasti peräti kaatuvan vertauksen asiassa, mikä ei minulle juuri kuulu. Aluevaalit menivät ennakoidusti isoja keskuspaikkoja suosien. Näinköhän Pirkanmaan tamperelainen hyvinvointivaltuutettu jaksaa ulottaa kiinnostuksensa lähirannasta ulapan perimmäisessä niemessä sijaitsevaan kaislikkoon? Vaikkapa Luopioisten Kyynäröön.
